Monikulttuurin hinta

Monen näköistä saldoa on tälle projektille laskettu.

Virallista hintaa ei taida tähän löytyä. Hurjimmat väittävät että 15% Ruotsin kansantuetteesta ja 80 % Oslon neitsyistä kuluu tähän ihanuuteen. Lähikoulussani puhutaan kahtakymmentä kieltä, mutta opetetaan vain kahta vierasta (suomi, ruotsi). Jotenkin tuntuu että Suomessakin on miinus saldon merkkejä näkyvissä. Mutta en voi todistaa oletustani.

Toinen äärilaita väittää että ilman tätä ihanuutta talous romahtaa ja mummot jäävät hoidotta, kulttuuri köyhtyy, kansainvälisyys katoaa ja suvaitsevaisuus surkastuu. Inhoja juttuja toki nämäkin. (Sveitsi, Tanska ja Japani varoittavana esimerkkinä.)

Minä kuitenkin lupaan virallisesti (anonymiteetin suojasta toki) että, hoidan itse vanhukseni ja lapseni. Ja että en valita vaikka palkkani ostovoima puoliintuu. Ja puolitan kasvihuonekaasujeni määrän. Mikäli Suomi valitsee köyhän ja kaidan monokulttuurisuuden tien. Viihteeksi riittää Kalevala ja Väinö Linna, humppa ja tanhu, kossu ja kessu.

Olihan se toki köyhää jos koulussani puhuttaisiin kahta kieltä ja opiskeltaisiin kahtakymmentä. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että selviäisimme siitäkin.