Ajelin kohti auringonlaskua autoradio päällä ja suljin silmäni hetkeksi (moottoritiellä) ja yhtäkkiä koin että Jumala puhuttelee minua. Elämällä on tarkoitus tarkoitus.
Kotiin tultuani joimme vaimoni kanssa kahvia ja söimme suklaata. Ajattelin, että vihreä tee sopisi paremmin suklaan makuun.
Keskustelimme asiasta. Asioista täytyy puhua, puhua puhua....
Vaimoni läimäytti minua leikkisästi.
"Miehisty, Jumala ei puhu kuolleiden homojen kautta, ainakaan kaupallisesti virittyineiden balladien muodossa."
Sitten heräsin.
Jonkin testosteroniväritteisen elämänvaiheen päätös tässä on käynnissä.
Vaan haitanneeko tuomitään.
YLERINTAMALTA EI MITÄÄN UUTTA
5 päivää sitten
