haikea huoli tuulesta muuttuvasta
uutiset uudesta ajasta
epäilys etelän myrskystä
vieraantuminen omasta kylästä
kangistuminen omaan kieleen
viha vaihtuu synkkään mieleen
tunne omien arvojen alasajosta
kotimetsän avohakkuusta
harmi halkaistusta kelo halosta
pelko nousevasta puolikuusta
tieto syödyistä siemenperunoista
puhkaistuista säästöpossusta
lainasta lapsiltani
tunne tukahdutetusta tervapadasta
vivahde vanhasta viinasta
silmät sokeana vaihtuvasta valosta
pelko pellavapäiden puolesta
raivona rakkaiden tähden
kerron heille
mitä menetimme
ihmeissään uusista ihmisistä
huoli hauiksen haihtumisesta
vitsaus vaivaavasta vatsamakkarasta
tunne katoavasta voimasta
päättyvästä ajasta
viha viedyistä asioista
mutta,
hiuksia hampaita ja runoja
päässä vielä muutama
arpia sielussa ja ruumiissa
Kaikki minun omia
turvana tunne olemisen oikeudesta
tieto tarpeellisen tekemisestä
oikein tehdyistä asioista
Tukena tuttuja tavaroita
omia tiloja avaroita
pihalla tähti ja koivu
itse ansaittua omaisuutta
omassa kolossa kotimaassa
ystävien ympäröimä
rakkaiden kanssa
minä kuulun tähän
jäykistyvä selkäruoto
ei taivu ajan tuuleen
eikä tämä mieli muutu
koska ei minulta mitään puutu
ja minä muistan mistä tulin
ja miksi teen
JOTAIN OPITTAVAA?
1 päivä sitten
3 kommenttia:
Koettu on arvokkaampaa kuin hauiksen haihtuminen. Olen huomannut että tässä 30 kympin kynnyksellä ymmärrän asioita paremmin kuin 10 vuotta sitten. Tästä 10 vuotta eteenpäin, pidän luultavasti nykyistä itseäni typeränä.
"Nothing is static
Everything is evolving
Everything is falling apart"
Tämä oli ensimmäinen suoraan alitajunnasta pompahtanut runo pitkään aikaan. Hauskinta oli että päälitajunta pystyi allekirjoittamaan sen ilman ehtolausekkeita.
Minua häiritsee uudestisyntyneenä konservatiivina se, että paljonko nykyisestä maailmankuvasta johtuu siitä, että olen keski-ikäinen, hidastuva ja kutistuva.
Tämä oli oivallus siitä, ettei tarvitse enää juosta, kun on jo perillä.
Vanha vitsi;
Nuori ja vanha sonni näkevät lehmälauman;
Nuori sonni
-Minä juoksen tuonne ja valitsen parhaan
Vanha sonni
-Minä kävelen tuonne ja annan parhaan valita minut
Olen uudestisyntynyt konservatiivi kai itsekin.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä varmempi olen että kaikki ei ole niin kuin pitäisi. En ole enää välinpitämätön. Se tunne ja kokemus ajaa minut etsimään niitä asioita jotka eivät ole kohdallaan. Välillä mietin kenen maailma on enemmän kierossa. Minun vai niiden joilla ei ole huolen häivää mistään. En voi kuin luottaa kokemukseeni ja ymmärrykseeni.
Vaikeinta on tietysti suhteuttaa asioita ympäristöön. Se mitä omassa ympäristössään näkee, on vahvempi mielipiteenmuokkaaja kuin mikään kirjoitettu. Välillä tulee hieman vihainen olo ja ahdistus kun luen kirjoituksia jotka ovat alkaneet elää omaa elämäänsä. Pitävät itseään yllä vailla rajapintaa ihmisiin ja todellisuuteen.
Mikään ei ole niin rasittavaa kuin lukea miten muslimit sitä tai kurdit tätä ja kohdata täysin päinvastaisia asioita omassa elämässä. Mikään ei olisi niin helppoa kuin elää selkeässä kahtiajaossa. Todellinen maailma vaan ei ole niin yksinkertainen.
Pelko pellavapäiden puolesta varmasti on tärkeä tekijä. Jälkikasvulle toivoisi pelkkää hyvää. Mutta he ovat vahvoja jos sinä olet vahva ja he selviävät jos ovat selvitäkseen. He ovat lopulta ihmisiä. He tarvitsevat omat vastoinkäymisensä ja voittonsa määritelläkseen itsensä.
En pysty ymmärtämään konfliktitonta ihmistä. Onko se jokin välähdys tulevaisuudesta, vai pelkkä lieveilmiö jonka täytyy hävitä, kuten aina ennenkin? Heitä on näennäisesti paljon. Tai sitten se on vain pintaa.
Lähetä kommentti