tiistai 8. syyskuuta 2009

321-Dr3 -TOINEN TULEMINEN-Ekalla sisään

Tohtori Outo empii
Ihmemies ihmettelee.
Eräsmiehellä lepakoita ullakolla.
On aika uusi vaikkei vanhaakaan vielä täytetty
Ehkä vasta vanhana on vapaa

Viimeinen sammutti valot
ensimmäisen sytytti kynttilän
Vanhassa talossa
tuttu mies
Uudessa valossa
vanhat varjot
Aina valoa kohti
kuten kärpänen

Kesannolla oleva konservatiivi
kukkakedolle kakkaaja
lukossa, lakossa,tukossa
Luokkansa valio vailla työtä
Nuoruutta nollaamassa
Tehtyä mollaamassa
Neljännesmiljoona savuketta myöhemmin
20 vuotta palveltuaan
työnsankari ilman ristiä
Työtön ja savuton
Suotta tai sen silmässä

Hoppu oli lähellä
tämä neljännes kolmannesta hitaampi
Uudessa uljaassa EUssa ei työnsankarille ristiä
Työtön ja tajuton
Asiaton asiantuntija-Erikoinen spesialisti

mutta samaanaikaan viidakossa
Pikkaisen lähempänä perhettä
Oikeaan aikaan omassa kodissa
Paljon paremmassa kunnnossa
Läsnä tai lähellä vähintään
Itse ansaitulla tauolla
parkissa-parakissa-paniikissa

Tutussa talossa vanha mies

Paremmalla perspektiivillä varustettuna
Uudessakin valossa vanhat varjot
Korkeammalta katsoen
kuitenkin pienemmät murheet
sammakkoprinssi linnun suussa perspektiivi

Olisko aika olla taas aikuinen
Olla taas hies eikä karjanpoimija
Joka kolmas jo kunnalla töissä tai homo
Ne veroja maksaa jotka vielä jaksaa

Ensimmäisen kierroksen savu laskeutuu
työelämän viimeiseen kolmannekseen
Vietän vain rästiin jääneet sapatit
pitämättä jääneet sairaspäivät

vähiin käyneet välittäjäaineet
riittivät
Hoppu oli lähellä
Pitivät tunkkinsa perkeleet

Uskon vain jos näen
mutta enää en näe mitä uskon

Toisaalta ei maailmaa muuttanutkaan yksi mies
vaan sen poika

perjantai 21. elokuuta 2009

C ja CC

Lasten synnyttyä, reilu viisivuotta sitten, olin kuin itsemurhapommittaja. En sitä ehkä tiedostanut, mutta syöksyin kohti varmaa tuhoa kuten isänikin olivat tehneet ennen minua. Työt on tehtävä, lapset on suojattava, reilu on oltava, vaimo on tyydytettävä, vaino on estettävä, kirkossa on käytävä, viinaa on juotava, ruokaa on syötävä, auto on oltava, osamaksut on maksettava. Asiat on hoidettava, prkl. pitää olla paras, kovin, reiluin,...

Jos ei hoida asiotaan on sosiaalidemokraatti. Selvä homma, hassua että totesin tilanteen itse jo vuosia sitten mutta eipä tullut asialle mitään tehtyä. Kaikki jatkuu aina vaan - jos ei sitä lopeta.

n.s Neekerikysymys ärsytti elämässä ja ja tyhmä sosialistit muutoinkinkin, mutta kaikki hommat hoidettiin niinkuin pitikin, minulla oli vain yksi palkkio ja pahe, tupakka.

300 päivää sitten työantajani aloitti YT n.

Laittoman irtisanomisen uhriksi joutui tupakantuoksuinen kyyninen konservatiivi jonka kutistuva työnkuva joutikin jo poistua tästä maasta. No Country for Wise Old Men.

200 päivää sitten lopetin työt kun vartijat kantoivat pois työpisteestä

Aloitun kuntoilun, remontin ja ihmettelyn. Tein kaikki rästihommat. Asunto, auto, painoindeksi, terveys, parisuhde, lapset kaikki tuli laitettu kuntoon. Palkka juoksi vielä.

100 päivää sitten haastekaipuu kävi ylivoimaiseksi. Otin/aloitin edellisen työnantajani antaman tupakastavieroituslääkkeen ja ajattalin että ultimate haaste piristäisi itseäni ja ilahduttaisi perhettä, aloittaisin sitten tarvittaessa uudestaan. Elin illuusiossa että tupakka on vain lievä piriste ja elämänfilosfia. Se mahdollistaisi elämisen hitusen vahvemmin ja vaatisi huonon tuurin myöt ehkä joskus hengen, sitten joskus, vanhana ja ryppyisenä. Ajattelin ettei työttömällä ole moraalista oikeutta tupakoida, ei tarvitse buusteria kun on aikaaa tehdä juttuja rauhassa tahi pitää miettimistaukoja.

Varekliinin (Champix) tukemana tupakointi loppui kuin seinään. Kuvittelin että se oli siinä. Ei juuri muutosta parempaan, mutta ei juuri isompaa ahdistustakaan. Vakiokommentaattori RM lupaili elämänlaadun parannuksia tuoksuvamman maailman myötä, kun taas vakiokommentaattori TM lupasi maailman sortuvan masennukseen savun hälventymisestä seuraavaan MAO-eston purkautuessa. Vakiokomeljanttari IDA ehdotti piipunpolttoa tupakanvieroitukseen. Kiitos vaan kaikille.

Muutaman helpon lakkopäivä jälkeen, iski alavire. Lopetin vieroituslääkkeen kolmen viikon jälkeen. Aloin luekelemaan tupakasta muutoinkin. Suomalaiset vieroitussivut ovat aika suppeita ja väärässä ja valheellisia ja huonoja. Allen Carrin vieroituskirjat ym. EASYWAY-materiaali toimi itseeni. Kömpelöst kirjoitetua, alleviivaa, mutta kirjoittaja osaa nostaa hyvin oleelliset asiat esiin ja lukija voi rakentaa itse oman palapelinsä. Tupakka ei valinta, tai tapa se on huumeriippuvuus. Se ei ole vapaus vaan vankeus ja kusetus. Se on aivopesu ja silmankääntötemppu.

Kesä kulki aina hitaasti. Piti tottua siihen ettei lasten esittämiä kykymyksiä, ystävien avunpyyntöjä tai vaimon keskustelunavauksia ja kodinhoito-ohjeita voinut paeta työ- tai tupakkapaikalle.
Raskasta, mutta ihan opetavaista. Opetella uudestaan puhumaan ja ajattelemaan ilman puolentunnin jaotusta tekemiselle, tai mietintä taukoa ennen ajatuksen toimeenpanoa. Marjojen poimiminen on oikeastaan aika hienoa puuhaa ja museossa voi viihtyä pitempään kuin kolme varttia.

Toisten tupakkalakot ovat oikeastaankuin runojen kirjoitus, kukaan ei oikeastaan halua kuulla vaikka sielu on asiassa pelissä.

Yleisimmät palauttee ovat kuitenkin "En koskaan ole ymmärtänyt runoutta, runoilijat ovat luusereita,... Ainut joka vaientaa runoilian on kuitenkin lause "Minäkin kirjoitan runoja". Toisten tupakkalakot ovat sitten tylsiä.

Hommaforumilta tulee aina välillä lueskeltua ettei n.s neekerikysymykseen ole vielä saatu lopullista ratkaisua. Suosikit taas ovat julkaisseet uskomattoman hienoja ajatuksia herättäviä teksteja. Blogistan on parasta mitä internetissä on.

Musta on tullu urheilu-hullu. Helmikuussa olin kun Usain Bolt- juoksin satasen nauraen vaikka hiki nousi otsalle lopuksi. Kaksisataametriä nosti jo tuskaisen ilmeen. Nyt meni jo puolimaraton. Hajuaisti toimii taas- hyvässä ja pahassa.
Haistan metsääs kypsän vadelman 20 metrin päästä, tai venäläisen sienestäjän sadasta metristä. Metsässä on kuitenkin taas mukavaa.

Tupakkalakko kannattaa ainakin 40 vuotiaana, toinen nuoruus- en ole vielä vanha.
Meinasin ensin ryhyä terveysfasistiksi, mutta ehkä on taas kerran syytä ajatella, että kaikella on aikansa. Tupakoinnin aika osaltani on kuitenkin nyt ohi.

Seurataan vaan erään oikeudenkäynnin tulos- jos syytteet hylätään niin...jos joku tuomitaan niin...

Niinpä niin.

Hyvää syksyä-tupakatta tottakai.

torstai 25. kesäkuuta 2009

Kahden pysähdyksen taktiikka

Tämä blogi perustettiin poliittisesti epäkorrektin konservatiivisen porinan väyläksi, viimeiseksi varasulakkeeksi ennen posahdusta. Viimeiset viisikuukautta ovat olleet vähän oudompaa aikaa.

Oletin vielä syksylläettä elämä jatkaisi edistymistään, kunnes sairaus pysäyttäisi 50-60v. välillä ja yritys muuttaa suuntaa epäonnistuisi mutta ja katkeroittaisi ja johtaisi lopulta hautajaisiin 2020-luvun lopulla. Elämä kulkisi niinkuin pitäisi ja jos joku yrittäisi sotkea sitä niin minä suuttuisin. Näin oli oikeastaan ihan hyvä. Jotain tällaista minulle oli luvattu, tee niinkuinpitää ja näin se menee.

40 vuoden kriisin ytimeen yllättäen asettunut pit-stop käänsi kelkan. Kuntoilua, rästitöitä, lusmuilua, matkailua, laatuaikaaa omassa laumassa. Ja lopulta mielijohteesta tupakkalakko.
ja outojuttu, oletus ikääni on tullut 20 vuotta lisää. Omistan jo nyt tarpeeksi ajatellen loppuikääni. Olenko ollut väärässä kaikki nämä vuodet ? Olenko repinyt itseäni ihan turhaan.

... ja lopulta mielijohteesta tupakkalakko.

Enpä ollut ikinä moista yrittänyt. Lapsuuteni ympyröissä jokainen terve aikuinen mies poltti, asiassa ei ollut mitään hienoa tai tavoiteltavaa, vaan asia yksinkertaisesti oli niin. Oman tupakkalakkopäätöksen laukasivat lapsien pyynnöt, ilmainen champix vieroituslääke kuuri, tekemisen puute: Ja ymmärrys ettei tässä maassa ole enää sijaa tälle. Koin itseni porukan pettäjäksi kunnes huomasin että eihän asiasta enää keskustella, ei ole enää porukkaa jota koen pettäväni. Ei ole enää joukkoa jolle olla uskollinen. Oikeassa aikuisten maailmassa oli enää savuttomia tai epäonnistunita lakkolaisia... ainakin täällä etelässä ja terveydenhuoltoalan/lääketieteen töissä. Ehkä miesten töitä tekevillä tilanne vielä toinen.

Lakko alkoi kevyesti ja erehdyin jo kolmenpäivän jälkeen kuvittelemaan että tässä se nyt sitten oli.
Kuukauden väsymys ja masennus seurasivat kuitenki lopettamista. Lopetin vieroituslääkkeenkin koska epäilin sitä syylliseksi. Syyllinen taisi kuitenkin olla vain ja ainoastaan tupakointi ylellisyydestä luopuminen. Tunne siitä , että on lopullisesti menettänyt jotain mikä itselleni kuului.

Luin Allen Carrin tupakkakirjat ja vaikka ne ovat huonosti kirjoitettuja ei voi kun ihmetellä kuinka yksiselitteisen oikeassa hän on. Tupakan aiheuttama riippumuus on pieni huumeriippuvuus ja suuri aivopesu. Tupakasta ei ole oikeasti hyötyä mihinkään muuhun kuin tuapakan vieroitusoireiden lieventämiseen.

Vaikeinta on kuitenkin myöntää että minua ja itselleni rakkaita ihmisiä on yksiselitteisesti huijattu.
Itse olen ihmisiä joilla on taipumuksena nähdä salaliittoja ja typeryyttä joka paikassa...

Oma surutyöni oli isoilta osin sen tosiasian myöntämistä, että minua on vedetty nenästä yli neljännesvuosisadan. 50k€..tästä onneksi 40k€ päätynyt omalle valtiolle. Seuraava salaliittoteorian kohde on aika ilmeinen...

Minua oli niin helppo puijata että olen kaksiviikkoa pohtinut olen ollut väärässä jossain muussa oleellisessa ja tuli siihen tulokseen että en ole.

Tupakointi ei ole osa persoonaa, kuten neljännesvuosisadan kuvittelin.

Nyt heinäkuuksi lomalle perheen kanssa. Ja elokuussa johonkin hommiin taas.

Kirjoittelun nälkä vakioaiheesta on kadonnut Homma forumille, täytyy pitää lukutaukoa ja ajatella hetki itse.

maanantai 8. kesäkuuta 2009

Unta ?

Viis nyansseista eurovaalien analyysissa.

Nikotiinin puute uneliaisuus saa epäilemään onko päivän Aamulehden paperiversion lööppi "Kansa hylkäsi vasemmiston" unta vai harhaa. Kun nukkuu 12h päivässä on hiukan paha sanoa... ..jostain tämmöisestä on haaveillut neljännesvuosisadan...

Koulussa annettu vasemmistolainen aivopesu alkaa hälvetä, tajusin olevani KDn kannattaja. Hassua etten ollut tätä aiemmin huomannut.

Oletin että tupakkalakko tarkoittaisi viikon tärinäää (vrt. Trainspotting elokuva) ja sen jälkeen heräämistä (vrt.Rockyn porraskohtaus). Mutta lähinnä väsyttää ja vituttaa.

Positiivisia vaikutuksia odotellessa....

lauantai 30. toukokuuta 2009

Olo vikuroi

It's the same, I sometimes wonder
if something or other's in my headbone.


Olo ei ole vielä vakiintunutkaan.

Nukun 12 h vuorokaudessa ja pulssi puskee alle 60 lyönnin minuutissa jos en urheile. En tiedä johtuuko vieroituslääkkeestä vai nikotiinin puutteesta. Täytyy ottaa selvää puran lääkkeen puolitusten kautta seuraavan viikon aikana.

Olo on ok mutta urheillessa lähtönopeus on luokkaa märkä rätti, juosta kyllä jaksaisi.

Selatessani youtubea sain vastauksen kysymykseen kahdenkymmenen vuoden takaa onko Cardiacs tekotaiteellista paskaa, vai maailman merkittävin tuntematon bändi. Tällä pulssi nousee..

sunnuntai 24. toukokuuta 2009

Entinen nikotinisti

Tupakkalakko on asianomaiselle kokemus, jota voi verrata lobotomiaan tai raaja-amputaatioon ilman analgesiaa. Ei tupakoivan voi olla hiukan vaikea käsittää tai kiinnostua tapahtumasta. Eikä tietysti tarvitsekkaan

Minun oli todella vaikea motivoitua lopettamiseen, tupakointi kuuluu osana lihansyöjäkäsiaseaseheteronationalistiisraeldiggari klusteria jota edustan. Tupakointi on paitsi huono tapa, niin myös uskontunnustus, elämäntapa ja harrastus. Ja suojakilpi ja linssi ja näkemys, ettei tilastollinen todennäköisyys koske juuri minua, koska minä olen poikkeustapaus.

Tupakointi sopii erottamaan rutiinityötä kognitiivista ponnistusta, se on viiden minuutin defibring tarvittaessa... se on kaikkea mitä työtätekevä tarvitsee, ainakin työnantajan mielestä. Se on vastavaikuttaja alkoholille ja aggressiolle.
Se on kainalosauva jota aikuinen ei enää tarvitse.

Luin tarkkaan vihreän langan ja huomasin että vihreät eivät vastusta tupakan polttoa joten tupakoinnin vastustaminen on paitsi lääketeollisuuden salaliitto niin myös järkevä yksilööllinen ratkaisu.

Olen ollut yli sata tuntia tupakoimatta ja tänään en ole kärsinyt vieroitusoireista. Champix lääkitys toimi uskomattoman tehokkaasti ja elämäni ensimmäinen tupakkalakko oli menestys. En kirjoittele aiheesta enempää. Jos noin kuukauden kuluttua alan kirjaamaan väkivaltafantasioita niin se todennäköisesti on lääkityksen sivuvaikutus, ja jos alan uudelleen polttamaan niin ilmoitan, mutta tämä tarina muutoin päättyi tähän.

Välitön terveysvaikutus subjektiivisesti mitätön, mutta nuo puoliintuneet verenpainearvot hämmentävät. kolmas päivä lakkoa oli kivulias.

Palataan runojen ja konservatiivisen kansallistunteen merkeissä pian. Kiitos tuesta kaikille.

perjantai 22. toukokuuta 2009

60 tuntia- uussavuton

Eilen joku romautti kivitalon niskaan. Svua ei kuitenkaan noussut.

Muutoin urheilua ja nukkumista. Ei onnistuisi työssäkäynti.

Toisten tupakkalakosta lukeminen ei varmaan ole maailman mielenkiintoisin aihe, mutta muutakaan ei nyt tule mieleen.

keskiviikko 20. toukokuuta 2009

Toimii

22 h ilman tupakkaa.

Verenpaine
1.1 160/105
1.3.140/90 (työ pois)
20.5. 120/75 (tupakka pois)

äo puoliintunut, toivottavasti väliaikaista.

maanantai 18. toukokuuta 2009

8.-9.


Valmistautumista...

Sikarit poltettu pois kuleksimasta, haettu vielä kolme askia tupakkaa.

Kuntosali avattu.

Vielä huominen ja ohi on. 60 savuketta max.

sunnuntai 17. toukokuuta 2009

4.-7. tbl

Hyvää kaatuneiden homofoobikkojen muistopäivää.

Uutiskommentointi on mahdotonta legendaarisen parodiahorisontin yli. Taistelu lapsen oikeudesta homoseksuaaliiin vanhempiin kiihtyy. Espoon keskuksessa mies oli ilmeisesti purrut koiraa ja valtakunnallinen (ala)pää-äänen kannattaja menettänyt vähäisenkin suhteellisuudentajunsa. RKP yrittää epätoivoisesti alittaa vihreät.

Sieto lisää tuskaa.

Lääkitys taitaa kuitenkin olla kohdallaan. Tupakkatauot harvenevat, mutta oudosti pitenevät. Kaksi päivää lopulliseen ratkaisuun. Ei sivuvaikutuksi paitsi flashback 80 luvulta. Näin nämäkin livenä Amsterdamissa silloin, poltin paljon tupakkaa(kin) ja ostin levynkin... nyt vähän ihmetyttää.

perjantai 15. toukokuuta 2009

3. usko tai älä

Muistatteko lapsuuden sanomalehdissä opetettiin maailman ihmeitä "Usko tai Älä" nimisen tietosarjakuvan avulla...

Usko tai älä...

Tulin ajatelleeksi että jos kaikki elämäni aikana poltetut neljännesmiljoonaa savuketta asetettaisiin päiväntasaajalle...

niin olisivat siinä neekerit kyllä ihmeissään.

Eli Champix ei toistaiseksi ole tehnyt minusta mukavampaa ihmistä. Tupakointi kyllä sujuu vielä,...tupakka kestää tosin hiukan kauemman. Olo on pahimmillaan kuin kahden lounaskeskioluen jälkeisessä krapulassa. Parhaimmillaan ok.

Huomenna annoksen tuplaus. Jatketaan...

torstai 14. toukokuuta 2009

PiPiPilleri

Pilleri numero 2.

Savuke numero 267 001 ei maistu hääppöselle. Muutoin ei vielä sivuvaikutuksia, vielä 5 päivää lopulliseen ratkaisuun. Tpakointi pitäisi lopettaa hoitopäivänä 8.

Tupakkamuisto vm. 1989.

Pohjan prikaatin sotilassairaalan sisäpihä, lämpöä yli 40 o C. Tammikuu - 20 o C.
Keskiyön tupakka. Sotilasmestari saapuu paikalle.

"Tuo tupakka sammuu nyt!"

5 sekunnin kuumeinen tuijotus tulipäähän.

"Ei sammunut, pitäisikö stumpata ?"

tiistai 12. toukokuuta 2009

MuMuMuMuutoksia

Minä en voi muuttaa aikaa, aika voi muuttaa minua.


Miehenmallini on realimaailmassa ollut aika selkeä.

Viriiliä päihtynyttä etsimistä kunnes se oikea löytyy. Kaveria ei jätetä. Mielinmäärin kahvia tupakkaa. Perheen myötä paljon töitä, olemista kunnolla. 30-kymmenen korvilla vieroittuminen viinasta, lapsia, töitä ja tupakkaa.

Ja sitä samaa kunnes oireet alkavat, 50-vuotispäivät ja ensimmäinen isku. Pari vuotta kituutusta työn ja eläkkeeen rajamailla, toinen isku...ja pois häiritsemästä. Itkeviä omaisia ja kysymys miksi.

Kohtalo ja/tai yleensä puolellani oleva Jumala ohjeistivat kansainvälistä suuryritystä lopettamaan työsuhteeni ja ensitarmoni meni keskenolevien asioiden korjaamiseen. Yllättäen terveys ja elämä lähti muuttumaan. Vuosia sukanvarteen kerätytyt säästöt ja lähes maksettu asunto antoivat taloudellista turvaa. Mikäs tässä on ollessa....

Minulla on koneella jokin suht isoon tilastolliseen otantantaan perustuva elinaikaodote laskuri... ja olen yllättäen saanut vuosikymmenen lisää... Paino, verenpaine, vatsahaava, unihäiriöt ovat normalisoituneet. Minä elän. Lapset ovat lähempänä ja vaimo rakkaampi kuin aikoihin.

Olen aina ollut tupakan puolestapuhuja, täydellinen suoja Parkinsonin tautia vastaan, ei Chronintautia, rintasyöpää, munasarjasyöpäää vastaan. Ratkaisu huutavaan välittäjäainepulaan.

Paskat,mikä mahtaa olla todenäköisyyteni saada munasarjasyöpä.

Kaikki ihailemani taiteentekijät tupakoivat, kaikki sukuni edesmenneet miehet polttivat, äitini polttaa, kaikki naiset joiden kanssa olen eksynyt sänkyyn ovat polttaneet, vaimoni tosin lopetti pysyvästi raskauden myötä tai oikeastaan jo siihen valmistautuesaan, kuukautta aikaisemmin (olen mä vaan aika sonni !).

Paskat, iso raha on huijannut kaikkia ihailemiani ja rakastamiani henkilöitä.

Tupakka on ollut ystäväni joka ei ole vaatinut kuin pari euroa päivässä, mitään haittavaikutuksia ei ole ollut. Ilot, surut, kuolemat, kivut, syntymät, kuolemat aina se on ollut mukanani.

Terveystilastot eivät vakuuttaneet (tosin useimmat metaanalyysit ovat huonosti tehtyjä). Subjektiivinen kokemus ei vakuuttanut, tupakka on hyvää. Sosiaalinen painostus ei vaikuttanut.
Terveysfasismi ei vaikuttanut.

Muutoksen sai aikaan neljä vuotias joka kysyi onko tupakointi vaarallista (itselleen voi valehdella lapselleen ei)., muutoksen sai aikaan oivallus.

”Tupakointi on monikulttuuria keholle, minua ei vaivaa ”huutava” välittäjäaine pula.”

Mutta ihminen on heikko. 30 x 356 x 25 mielyttävä kokemus jättää muistijäljen ja tyydytetyt reseptorit tulevat huutamaan lisää.... En ole koskaan ennen yrittänyt tupakkalakkoa ja en ennen tätävuotta ajatetllut sitä mahdollisuutena. Halua onnistua - en yrittää.

Huomenna Champix – ensimmäinen tabletti.
Kirjoitan odotettavissa olevat sivuvaikutukset,psykoosit ja itsetuhoiset aikeet tähän blogiin. Tiedän että tylsintä kuultavaa on toisten unet ja tupakkalakko kuvaukset, mutta dokumentoidaan kuitenkin. Haastatte sitten Pfizerin oikeuteen jos huonosti käy.

Olin ennen tupakoiva, ylipainoinen, kristitty valkoinen, heteromies.

Pian siis vain kristitty heteromies. Toivottavasti listan lyheminen päättyy tähän...

tiistai 28. huhtikuuta 2009

Konservatiivi kesannolla

Työtön, työtön, työtön....
Enpä olisi uskonut tämmöistä lapppusta täytteleväni.

4vko virallisesti.

Uutisia ei jaksa seurata, huonoja, pelottavia, absurdeja, tai vain ällöttäviä asiota. Suurin osa degeneraaatiosta sopii maailmankuvaani.
Mitä vittua muiden asiat minulle kuuluu. Pitäkää tunkkinne, prkl.

Töitä on tullut katseltua ja pari tarjousta ulkomailta tullutkin. Muuttaminen ei kuitenkaan optio.

Vapaa, vapaa, vapaa

Paino laskenut 10 kg. Tupakka, kahvi, sokeri löytäneet taas terapeuttisen alueen. Olo on parempi kuin vuosiin, ei lääkkeitä. Uni maistuu. Aamiaispekonia. Ei hikoilua ilman syytä. Ei viinaa.

Omakotitalon remppa suvantovaiheessa, kerrankin kaikki kunnossa. Autoon vaihdettu liikkuvat/kuluvat osat ja vahattu kahdesti.

Töitä on tullut katseltua ja pari tarjousta ulkomailta tullutkin. Muuttaminen ei kuitenkaan optio.
Talous balanssissa. Viihde-elektroniikka päivitetty.

Uutisia ei jaksa seurata, huonoja, pelottavia, absurdeja, tai vain ällöttäviä asiota. Suurin osa degeneraatiosta sopii maailmankuvaani.

Aika on pitkästä aikaa rauhoittunut ja se etenee lineaarisesti.

Lätkää

Jotain kuplii, jotain ilmenee.

En ole vielä...

torstai 23. huhtikuuta 2009

wtf - kodin ja koulun yhteistyö

Alla esikouluopetuksen tiedoteen sisältö täydellisenä, muuta informaaatiota ei tullut.

"Ole ylpeä äidinkilestäsi ja näytä se lapsellesi ja kaikille muille."

Aion kyllä toimia ohjeen mukaan, mutta epäilen onko tuloksena kaksikielisyys.

lauantai 28. maaliskuuta 2009

From AE-1 to EOS450D


Alistun ajan henkeen.

Se on sitten digi, luvassa kuvia.

perjantai 27. maaliskuuta 2009

Rajatiloja ja -nveto

Dr. Doctor syntyi kolmisen vuotta sitten. Olin silloisen alani gurun luennolla ja tuplatohtoriudesta huolimatta kaveri oli pihalla kuin lumiukko. Tajusin itse kuvitelleeni hänen teksteihinsä taustoja ja perusteita jotka olivat huomattavasti loogisempia ja älykkäämpiä kuin hänen itsensä esittämät. Saksan kielestä käännetty titteli sisälsi kaksoistohtoriuden joka siitä hetkestä jäi omaan kielenkäyttöön turhan tiedon ja muodollisen pätevyyden ja käytännön epäpätevyyden symboliksi.

Käytin nimimerkkiä uskottavuutta tuomaan ensikertaa, kun osallistuin lepakoiden keinohedelmöityshoitoja koskevaan keskusteluun netissä. Yllätyin kun tiukasti suomalaistutkimuksiin referoitu asiallinen tutkimuskooste (keinohedelmöitys aiheuttaa epämuodostumia ja tarpeeton keinohedelmöitys on siten rikollista) julkaistuna omalla nimellä katosi keskusteluketjusta. Laitoin epäasiallisen ”ja onhan se luonnotonta” lisäkommentin nimimerkillä DrDoctor, teksti läpäisi helsinginsanomien sensuurin ja hirviö oli syntynyt.

Kolmisen vuotta sitten heräsin vahvasti siihen että valtiolaivamme oli seilaamassa karikoille ja että emme olleet ajopuu, vaan purjeita reivasivat ihan omat päättäjämme. Työmatkat Tukholmaan, Lontooseen ja Amsterdamiin järkyttivät. Mietin voiko keski-ikä hämärtää havainnointia vai onko nuoruuteni interrail matkojen jälkeen jokin muuttunut, vai olenko se vain minä ? Pohdiskelussani päädyin, että Eurooppa on muuttunut ja degeneroitunut nopeammin kun minä.

Ennen oli moni asia paremmin.

Koitin löytää järkeä ja tukea havainnoilleni ainoasta saatavilla olevasta pääkaupunkiseudun aamulehdestä.

En löytänyt.

Suoli24 keskustelupalstalla oli jotain ajanmerkkejä, sairaita ihmisiä ja jokunen linkki blogimaailmaan. Blogit käsitteenä olivat tuttuja, mutta eipä tuttavapiirissäni ja sukupolvessani taineet juuri moisia harrastaa. Jonkun IDA nimisen tytön havainnot, ja lot nimise hepun analyysit tilanteesta herättivät mielenkiinnon. Aluksi näiden havaintojen lukeminen oli viihdettä, mutta nimimerkin ”vääräuskoinen” uutisointi kautta Tanskan pilapiirros tapahtumaketjun puolivuotta ennen valtakunnallista valtamediaa teki itsestäni blogistanin uskollisen asukkaan.

Oma profiili tuli perustettua lähinnä kommentointia varten. Kiukku maailman menoa ja maantapoja vastaan nousi. Vaimoni kutsui jokapäiväistä aamukahvin aspirointia sulakken polttamiseksi. Vaimon aloitteesta lopetimme sodomatalon rahoittamisen. Aku Ankkaa on joskus ikävä.

Putosin yhä syvemmälle blogistaniin ja blogeja on tosiaan monen tasoisia. Lopulta kiukku purskahti yli äyräiden. Oma blogi syntyi. Ensimmäiset tekstidraftit olivat kuitenkin niin...sisumaisia ja seppoisia. Jäivät onneksi julkaisematta.

Aloitinkin blogimaailman itsesensuurilla ja digitoimalla vanhoja runoja, jotka kertoivat toisesta ajasta ja mutta samasta ihmisestä.

Laitoin myös vanhat kirjat ja novellit nettiin... jokunen hullu niitäkin on lukenut. Pahoitteluni. Laskurin mukaa kirjalla on ollut useita lukijoita, kommentteja olis ollut kiva saada.

Blogimaailma oli kuitenkin turvallinen ja anonyymi. Yli- ja alilyönnit olivat yleisiä... Yllättävän runsas kommentointi ja toisten (the otherside) blogien seuraaminen palutti tolkkua. Lisäksi jotkut vasaroivat ja valoivat uskomattoman hienoa tarinaa maailman menosta ja tulosta. Tai osasivat olla keisarillisen ilkeitä tai pikkupoikamaisen näsäviisaita. Tai muuton vaan miehekkään kirkkaita itseilmaisussaan ja mielipiteissään. Kiitos kaverit, vika on maailmassa minulla ei ole syytä säätää päätäni.

Tuo hommafoorumi on mieletäni vähän vaarallinen yhteisö(tai ainakin blogistania vääristyneempi yhteisö), ansiokkaasta moderoinnista huolimatta.

Viimeinen vuosi oli kuitenkin henkilökohtaisesti raskas ja työelämän kaatuvat projektit ja lähestyvät itsestä riippumattomat umpikujat alkoivat hitusen ahdistaa. Suomi muuttuu huonompaan suuntaan, mutta lohtua toi yksi kirkkaasti itseään ilmaiseva nettikolumnisti, joka rohkeasti omalla nimellään kirjasi hyvin loogisesti ja kiihkottamasti Suomea valloittavan monikultturiuskonnon ja siihen kiinteästi liittyvän poliittisen korrektiuden pakkopaidan logiikan mahdottomuutta. Kirjoituksissa mainitut epäkohdat sopivat hyvin havainnoimiini muutoksiin sekä omassa kylässäni että Euroopan pääkaupungeissa. Myös kirjoittajan rivienvälissä vilahtavat muut elämänarvot ja näkemykset sopivat omiini.

DEMLAn lakimiesten määrätietoinen väärinajattelijoiden vaino huolestutti, mutta vainon uhrit eivät suoranaisesti tuntuneet julkisen puolustamisen arvoiselta. Ellilän kohuttu, tuomittu kuvitettu kolumni oli kyllä ajatuksia herättävä ja hieno, mutta tyyppi vaikutti sellaiselta että oli vaikea nousta barrikaadeille (kusipää?) vaikka netissä olisi kyllä ollut tilaa näillekkin ajatuksille...

Mutta kaiken viran omaisepäluulon ja yksittäistapausten keskellä tuntui hyvältä ajatella, että Suomessa voi yhä ajatella julkisesti niinkuin minä, jos vaan omaa tarpeeksi selkerankaa ja (uhka)rohkeutta. Lisäksi Suomesta löytyy vielä puolue joka ottaa kanssani samoin ajattelevia henkilöitä listoileen. Äänestämällä ei voi paljon vaikuttaa, mutta tuntuu silti hyvältä, että löytää itselleen sopivia ehdokkaita sekä paikallisesti että valtakunnallisesti. Minä voisin vaan äänestää ja kirjoitella runoja ja hoitaa lapsia...

Viimeiset kaksi kuukautta olen lomaillut vastentahtoisesti. Vaikka vielä veroja makselen muutaman kuukauden koin että yhteiskunnallisen kritiikin aika osaltani hetkeksi ohi jos ei töitä tee niin ei tarvitse toisillekkaan vittuilla. Olen keskittynyt oman fysiikan, asunnon ja perheen kohentamiseen hyvällä menestyksellä. Etelän aurinko piristi kummallisesti mieltä ja ihonväriäkään ei juuri nyt tee mieli ottaa ihmisarvon mittariksi. Näytän neekeriltä enkä tee töitä. Enpä olisi uskonut.

Posti oli loman aikana tuonut kannustusmielessä tilatun kirjan. Kolumnit eivät ehkä ihan kestäneet kirjaformaattia, mutta niitä reaaliajassa seuranneena se muistuttaa hyvin niiden arvosta ajassaan.

Siksi päivän uutiset sattuivat,

Juuri nyt oman hyvinvoinnin ja päivän uutisten ristiriita kääntää vatsaani.

Jussi Halla-ahon blogi/henkilö olemassa olo on ollut minulle osoitus, että Suomi on edelleen vapaa maa, jossa on sananvapaus niille, jotka osaavat kirjoittaa ja uskaltavat puhua. Ja yksi rekisteröity puolue, joka hyväksyy minun laillani ajattelevia henkilöitä listoilleen.

Yritän tällä sanoa, että vaikka oma maailman kuvani on staattinen, ymmärrän että kaikki on oikeassa maailmassa suhteellista ja näkökantoja on monia. Loma on tehnyt hyvää empatiakyvylle ja kaikki ei ole itsellekään niin ehdotonta kuin vielä hetki sitten. Mailma on täynnä veteenpiirrettyja viivoja.

Jussi Halla-ahon (tähänastisen) blogikirjoittelun laillisuus ei kuitenkaan ole harmaata aluetta.

Mikäli näissä kirjoituksissa on jotain laitonta olen rikollinen. En halua olla rikollinen. Tätä maata täyttyy muuttaa nyt. Hulluudelle on laitettava piste. You can count me - Out In.

Tässä kirjoituksessa ei tainnut olla paljon päätä tai häntää, mutta tarkoitus oli sanoa että Jussille jaksamista. Minulla pyyhkii hyvin, kiitos niille jotka ottavat iskuja puolestani vastaan. Anonyymina jatketaan... mutta tämän asian suhteen siviilipersoonakin on käytettävissä.

Vakavasti 1, 2, 3, 4..... Onneksi on blogistan, älkää säätäkö päätänne VIKA on todellisuudessa...

keskiviikko 4. maaliskuuta 2009

Vaikka jo housussa, homma on nousussa

Päätin aluksi etten liity Halla-ahon viihdyttyvän vieraskirjan seuraajaksi perustettuun foorumiin, kun tuo oma maailmankuvani on jo valmiiksi aika oikeellinen/yksipuolinen. Blogistan on enempi avartavaa moninaisuutta ja mielipiteenvaihtoa kuin samanmielisten keskusteluseura.

Päivän Vihreiden HomoMiesten , Vasemmistolaisten HyysäriMuijien ja Vilpittömien HesariMielistelijöiden VHM kampanjan jälkeen on pakko lähteä mukaan, kannatusjäseneksi, vaikkei sanottavaa juuri olisikaan.
"But if you talk about destruction, don't you know that you can count me out...

maanantai 2. maaliskuuta 2009

I did nothing today and still get paid

Ensimmäisen työttömyyskuukauden saldo.

Pankkitili + 20%
Paino -6 %
Verenpaine -10 %
Pulssi -15 %
Uni +30%
Unen laatu + 100%

Ei yhtään lääkkeitä, ensi kertaa vuosiin.
2/4 huonetta remontoitu.
Halkoja pariksi vuodeksi.

Hankittu Wii pelikonsoli. Suosittelen, jos haluaa hävitä 4-vuotiaalle tenniksessä.

Maksettu 5 vuotta vanhan japanialaisen auton jäännöserä, vaihdettu hihnoja ja jarrupalat, tällä mennään vielä pari vuotta. Kuittaan kahden vuoden työttömyyden vain suostumalla ajamaan vaihteeksi vanhempaa autoa.

Luterilainen työmoraali on osoittautumassa harhaopiksi.

Matka aurinkoon tilattu koko perheelle, töihin sitten joskus...

Katsottu elokuva päivässä ja suvaitsevaisuusrajoitteisen blogistanin vastapainoksi hankittu uutta kotimaista kirjallisuutta.

Uskomattoman hienoja kirjoituksia suosikeillani ja mielenkiintoisia keskusteluja inhokeillani.

Ei kuitenkaan viitsi itse kirjoitella, kukapa sitä nyt omalla ajalla....

keskiviikko 18. helmikuuta 2009

Kollektiivisesta syyllisyydestä

Itkuinen tunnustus.

–Minun isäni seudulla on hyvin monta hautaa, joissa on selkeästi karjalankielinen nimi...

Meilläpäin annettiin siirtolaisille ensin ruokaa, maata ja myöhemmin vaari taisi antaa mummolle jotain muutakin.

Pitäisikö tätä "ruåtsinkielisteiden" alueiden tuntemattomien karjalaishautojen asiaa tutkia tarkemmin. Pitäisi vaan löytää jostain karjalankielen tulkki ja selvittää sanojan isänmaan sijainti.

tiistai 10. helmikuuta 2009

Surutyö -tön

Halkojenhakkaus on hyvää surutyötä, mutta aika nopeasti kaikessa energiantuotannossa väliaikaissijoitupaikan (vrt. ydinvoima) löytäminen käy ongelmalliseksi. Puita on jo nyt tarpeeksi pariksi vuodeksi, ja ensi kesänä olisi tarkoitus kaataa pari ongelmapuuta tontilta.

Remonttikin alkoi hyvin ja vanhasta talosta paljastuu ennenminkin hyviä asioita. Tuntuu ylelliseltä kun aikaa on kerrankin tarpeeeksi. Huono työn jälki ei pettymyksekseni johtunutkaan kiireestä...

Lienen edelleenkin shokissa, mutta rationaalinen mieli alkaa kääntää tätä voitoksi. Tämä vastoinkäyminen sijoittui sekä elämän että työelämän puolivälin rajapyykille. Katkenneella urallani olin jo vuotta aiemmin törmännyt urakehityksen lasikattoon ja sen verran isompi kuva oli vuosien saatossa kehittynyt, että oman käsitykseni mukaan firman tutkimus- ja tuotekehitys oli ajautumassa muutoinkin aikamoiseen umpikujaan, josta ei kunniallista ulospääsyä. Ellei tämä YT niin sitten seuraava...

Nelikymppisenä on vielä aikaa valinnoille ja käännnöksille.

Muutoinkin auto ja asunto alkavat olla maksettu, lapset tehty. Alustava taskulaskin leikki kertoo että en menettänyt mitään asioita joita haluan tai tarvitsen. Keskiluokkainen kannustinloukko. Että pitikin säästää pahanpäivän varalle.

Työ on aina ollut väline, ei itseisarvo, maailmankuvassani, ja tarkistuslaskelma osoitti ettei se ole nykyisessä maailmantilanteessa edes kovin hyvä väline.

Työ asiantuntijatehtävissä vientiteollisuudessa toi kyllä tiettyä sosiaalista arvostusta, mutta toisaalta kukaan todellisista ystävistäni ei oikeastaan ymmärtänyt mitä tein työkseni.

Vielä pari kuukautta ennenkuin tulisi ilmoittautua työvoimatoimistoon. Ennen sitä en kuitenkaan taida tehdä mitään, paitsi omia pikku puuhiani.

Olen joko ”denial”- vaiheessa tai sitten vain onnellinen. Nikotiini-kofeiini psykoosi alkaa helpottaa.

sunnuntai 8. helmikuuta 2009

I did nothing today...

Outo kuukausi elämässä. Työvoimapulan ensiaallot iskivät kansaiväliseen yritykseen, joka maksaa palkkaa minulle palkkaa (vielä muutaman kuukauden), mutta minun ”annettiin mennä” kuten anglosaksit sanoisivat. Vain hiukan myöhästynyt syntymäpäivälahja. Ikärasismia...

Olin hiukan yllättynyt, vaikka en ihannetyöntekijä tai ainakaan alainen koskaan ollutkaan, työt eivät juurikaan vielä olleet oikeasti vähentyneet ja kuvittelen että minulla oli osaamista jonka korvaamisessa on paljon vaivaa.

Esimieheni oli homo ja pedofiili...

..eli tiedä olikohan tällä blogillakin pieni rooli organisaation kevenemisen kohdentamisessa. Blogistanissa kului monta työpäivää viimeisen parinvuoden aikana. Vaikka ”lex nokia” odottaa vielä vahvistusta, kai sitä joitakin seurantarutiineja nykyisinkin on. Terveisiä vaan sinne.

Vaikka työ oli periaatteesta perseestä, jonkin näköistä surutyötä tässä on tullut tehtyä.

Epäusko, pari ihan tavallista työpäivää irtisanomisen jälkeen.

Kiukku, raamatunlainauksia ja muutama äänenkorotus heikkolahjaisille kollegoille. Selvityspyyntö luottamusmiehelle.

Kaupanteko, parin kuukauden bonus palkka seuraajien perehdytyksesta ja muutaman dokumentin viimeistelystä.

Lopputulos, ulos. ”Sinut koetaan uhkaavana ja kalenterissasi on ammuntamerkintöjä (ratavuorot)”. Esimies takavarikoi kulkuluvat mutta palkanmaksu jatkuu vielä noin puolivuotta. Ohi on, antaa olla sitten.

25 vuoden lähes yhtäjaksoinen työssäkäynti taitaa nyt jäädä hetkeksi tauolle. Työmoraalinjoustossa auttaa vielä kuukausia pyörivä palkanmaksu. Tulevaisuuskaan ei juuri pelota, edelliset työnatajat alustavissa yhteydenotoissa vilautttivat vaaleanvihreää valoa työsuhteen elvyttämiselle.

Olen ollut nyt viisi päivää vapauttussa tilassa. On tullut jo hakattua pari mottia halkoja ja vuosia suunniteltu remonttikin on vihdoin käynnistynyt. Lasten kanssa laatuaikaa, laskenut verenpaine ja parantuva vatsahaava. Matkasuunnitelmia. Enemmän lomaa kuin viimeiseen viiteen vuoteen yhteensä. Työttömyys, viina, kirves ja perhe – on oikeastaan ihan hyvää ajanvietettä.
Tupakkalakkoakin voisi kokeilla...

Töihin sitten joskus taas, katsotaan kuinka pitkälle luterilainen työmoraali venyy.
Blogiin tuskin tulee kovin paljoa kirjoiteltua, hulluhan sitä omalla ajalla.

n.s ”neekerikysymys” on aika kivasti noussut valtamediaan. Keskustelu on parivuotta blogistania jäljessä, mutta vihdoin auki. Suomalaisuuden alasajo taas on jo hiukan tauolla. Patriotismi nostetaan aina esiin kriisiaikoina ja miksei hyvällä asialla saa pahatkin ihmiset ratsastaa.

Työttömyys pähkinänkuoressa
-hiilidioksidi päästötö puolittuivat
-tulotaso ei muuttunut
-vapaa-aika kymmenenkertaistu
-terveys parani

Palaillaan. Työtön konservatiivi ennakoi vallakumousta.

perjantai 2. tammikuuta 2009

40 lihavaa vuotta

Tajusin juuri, että olen onnenpoika.

-68
Synnyin taloudelliseen kasvuun ja Marimekon väreihin. Toisaalta turvalliseen ja tasalaatuiseen Suomeen. Vanhempieni ostovoima kasvoi koko lapsuuteni. Itä-auto vaihtui ensin vähän käytetettyyn länsiautoon ja myöhemmin laadukkaaseen japanialaiseen. Rahaa riitti. Ruoka oli itsestäänselvyys 74 sai jo hampurilaisen Carrolsista Helpistä saattoi lukea kuulumiset maailmalta. Lapualla pamahti. Ja kuvaputkitehdas kaatui.

-75
Sisävessa, juokseva vesi ja muut atomiajan ihmeet.

Opettajia oli juuri kielletty lyömästä minua, ja määrätty opettamaan joukko-oppia ja sosialismia. Opettaja lisäksi menneestä opettivat sodankokeet ihmiset ja ymmärsin että sota on paha asia, viisaimmat kuitenkin kertoivat että sodalla on merkitys.
Pääsin edistykselliseen peruskouluun, jossa opiskelija oli aina oikeassa, mutta minua opettivat vanhat tantat kansakoulusta, jotka vielä tiesivät että se ei ole totta.

Vaikka öljystä oli alkuvuosina pulaa, uusi atomivoima valaisi leikkinurkan. Ydinsota uhkasi mutta Kekkonen suojeli. Ydinvoimassa vaarojakin, mutta meillä onneksi venäläinen voimala.

Ei pelottanut, kärsimys asui Afrikassa, pahuus Amerikassa ja tulevaisuus oli neuvostoliiton. YYA ja puittalous. Bilateraalinen kauppa. Luottamukselliset kahdenväliset suhteet.

Uskomattoman vapaasti sai liikkua ja tutkia maailmaa, mutta ruoka-ajaksi oli parempi olla kotona, piti muistaa afrikan lapsia ja syödä lautanen tyhjäksi tai sydämetön lapsi saatettiin uhata antaa mustalaisille. Jälkiruuaksi jaffajogurttia ja mortadella makkaraa.

-77
Vapautta ja turvallisuutta. Vaurastumista ja uskoa tulevaisuuteen. Isänmaata suojeli Kekkonen jonka kuvan saattoi nähdä UKK hiihtomerkistä jokaisen koululaisen asussa tai uhkeasta 500 markan setelistä. Kekkonen oli estänyt Helsinginkokouksessa ydinsodan. C-kasetilta jokamiehen sävellahja.

Jumala asui vielä kirkossa ja siellä puhuva pappi ei epäröinyt kertoa siitä. Kylällä oli nähty yksinhuoltaja, lapsiraukat.

80-luku ja sateenkaaren kaikki värit. Kuolevat ja kuolleet neuvostojohtajat. Koivisto ei ollut yhtä turvallinen kuin Kekkonen, mutta samaa mieltä kaikesta kuitenkin ja sosialistikin oli. Transistoriradio ja töitä tekevälle.

Otsonikato ja happosade. Smog.
Seksuaalisuuteni heräsi ja onneksi juuri samaanaikaan kun Suomi vapautui. Ei Jallua vaan videoita, tulevaisuus on betamax järjestelmä vaikka V2000 on teknisesti edistyksellisempi, VHS on varma häviäjä. Led valo etupaneelissa.

-85
Omaa elämää opiskelemaa, vahva markka ja mukavaa matkustelua. Oikea armeija pereussilaisella YlPalvolla. Lacoste vaattet ja töitä tekevälle.

Glasnost.

Suomi putos puusta, muuta kasvu jatkuu jatkuu... kunnes ei devalvoi.

Lama. Keskiolutkapakat, paljon olutta. Vapauden varjopuolet. Mahtisaari. Silakoita.
Lamaaika sopii itsensä etsijälle. Pätkähommia ja pimuja. Suuria unelmia ja runoja pöytälaatikkoon. Rock and Roll. (drugs and sex).

Umpikuja, lamanpohja, kuukauden vastentahtoinen työttömyys. Loppu.

EU ja uusi alku taloudellinen kasvu, jollaista ei ennen nähty. Muuttuva maailma ja laskevat rajat ja kaatuvat muurit.
Pilattu kaupunki ja kaunis nainen. Onnistunut asuntokauppa. Hyvä ajoitus ja paljon töitä. Suvaitaan ja siedetään. Maailmasta parempi paikka.

Eurostoliitto ja ahneuden toinen aalto, kulttuurittoman kulttuurin kielto, monikulttuuri...

Lapsia, kasvua ja kuplia.

Paikka maailmassa ja konservatiivinen herääminen.

Hajoamista ja kouluammuskeluja. Ihan outoja ihmisiä minun kylässäni.
kaksoisstandardi, kolmoismoraalimoraali. Poliitttinen korrektius.

Miksi siis olen onnenpoika ?

Suomessa eivät hipit riehuneet muualla kuin Helsingissä, euroopan hulluvuosi ei koskenut Espoon maalaiskuntaa.

60-luku maalaiselämää, turvaa, eläimiä, tilaa ja leikkia. Perinteitä.
Turvalllinen tutustuminen maailmaan.
Täydellistä vauvalle tai leikki-ikäiselle. Ulko-ovessa ei lukkoa.

70-väri, valoa, vapautta ja vapaatakasvatusta koulussa, välittämistä kotona.
Vuosi kansakoulua ja kaaos nimeltä peruskoulu.

80-luku, vapaata erotiikkaa, viinaa, huumeitakin haluaville, maailmalle pääsi vahvalla markalla.
Täydellistä nuorelle miehelle.
90-luku loppuunpalamista, kaikkialta kohtuu hintaista keskiolutta. Grunge ja rappio oli muodikasta. jokainen on taiteilija. Kaverini soittaa mitä halutaan ja minä laulan miten sattuu.

94 Päätös ryhdistyä, oikea aika säästää ja ostaa asunto.
Anadigi sukupolven kultaiset vuodet työelämässä.
2000
Mukana kaikkien aikojen talousnousussa, oma koti omasta suburbiasta ja lisääntymistä.

Itsellä rakentamista ja rakkautta ympärillä degeneraatio ja ahneuden uusi aika...

Paluu omakotitalo-alueelle (suburbia) josta kaikki alkoi..

Ympyrän sulkeutuminen ja uusi alku.

2009 Tarinan nimeltä Suomen valtio joutsenlaulu. Tasavalta kuoli, käteinen on kuningas... ...jostain syystä olen kuitenkin optimisti itseni suhteen...

jatkunee joskus...

Vastustan-kannatan

diesel-bensa
tuuli-atomi
savu-tuli
tieto-taito
pätevyys-sopivuus
metro-auto
homo-hetero
globaali-paikallinen
kulutus-säästö
yksilö-perhe
laki-käytös
direktiivi-järki
kohtuus-oikeus
subjektiivinen-objektiivinen
digitaalinen-analoginen
sukupuolettomuus-mies ja nainen
multi-mono
nuoriso-lapsi
projekti-prosessi
pysähdys-tasapaino
suhteellinen-suhteeton
tofu-eläinproteiini
sairaus-terveys
kerros/rivi/vuokra-oma
yksittäis-sarja
reilu kauppa-vapaa kauppa
kasvu-kehitys
purkaminen-korjaus
vastustus-sitoutuminen
harmaa-mustavalkoinen
pinkki-fuksia
euro-markka
koira-kissa
kasvatus-rangaistus
eurostoliito-Suomi
valinta-synti
kiihotus-tyydytys
pop-rock
nihilismi-jumala