Liikaa Kunnaksen Koiramäkeä, Melukylän lapsia, perhealbumia, tarinoita menneistä sukupolvista ja omista lapsuuden koulumatkoista.
Kuvauksia autoista ilman turvavöitä, kaivoista joista haettiin vesi kirveen ja ämpärin kanssa. Puhetta puhelimista jotka olivat johdoilla kiinni seinästä. Tarina viikkoroista joilla sai 10 irtokarkkia. Visioita ajasta ennen videoita.
Yllättäen viisivuotiaan paha kysymys, isku suoraan pessimistin palleille.
"Isi muuttuuko kaikki aina vain paremmaksi? Aina vaan ?"
"Uh, häh, täh...hmmm... Puhuttaisiinko mielummin vaikka mistä lapset tulevat...."
"Ei Jaksa. Hyvää yötä."
Ehkä maailmalla on vielä toivoa. (Vaikka eihän se hyvältä näytä.)
JOTAIN OPITTAVAA?
1 päivä sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti