Kaikilta on nyt kysytty mielipidettä. Poliitikkoja on käynyt jopa sääliksi...
Mitä tuohon tapahtuneeseen voi sanoa?
Opportunisteja ja populisteja ei ole vielä näkynyt ainakaan politiikan ykkösketjussa tai virkamieskunnassa... (Iltapäivälehdet, HS ja YLE tosinvirittelevä jo kieltolakeja kaikkeen mahdolliseen...)
Yle haastatteli myös jotain pappia. Kovasti olivat laihoja analyysit ja lohdut. En lainaa enkä linkitä kun se ei sanonut yhtään mitään.
Olisinkin toivonut selkeämpiä kantoja;
Miten olisi voitu estää;
"Lapset kastetaan,käydään pyhä- ja rippikoulu. Siellä oppii kunnioittamaan ihmishenkeä ja kasvetaan yhteisöön."
"Vältetään ateistisia aateiteita (vihersosialismi, sosialismi ja kansallissosialismi)"
Millä voi lohduttautua;
"Palaahan se ampuja toki helvetin tulessa ikuisesti."
Miksi Jumala sallii tämmöisen;
"Ei salli."
JOULUTARINA 2024
22 tuntia sitten
21 kommenttia:
Se mitä Lutherista jäi kouluajoilta mieleen, niin kyllä hänen jumalansa ottaa surutta kenet syntisen haluaa, eläkä eppäele tai saat salamasta.
Tapa yksi, olet murhaaja
Tapa tuhat, olet terroristi
Tapa kaikki ja olet Jeesus nasaretilaisen isä.
Näinhän se on,
meillä uskovaisilla on vain se etu, että minun mielestä Jumalan ja meidän omia tekoja (olemassaoloa/tarkoitusta/moraalia/motiiveja) ei voi arvioida samalla mittarilla.
Ateistit arvioivat jumalaa aina omilla mittareillaan, ihmisen ja jumalan suhde on kuin muurahaisen ja ihmisen...
Me ollaan muurahaisia muurahaispesässä ja Jumala on pikkupoika joka kusee päällemme silloin tällöin...
Pikkupoika on älyllisesti, moraalisesti, evolutiivisesti ylempänä kuin muurahainen... mutta ei se estä kusemista...
Uskonto on sen ymmärtämistä ettei kannata rakentaa pesää liian lähelle pikkupojan leikkipaikkaa.
Oho.
En tiedä, mitä sanoisin. Haukkua tekisi mieli. Aika vastenmielistä tekstiä tämäkin.
Taitaa tapaus tosiaan kärjistää vähän kaikkia....
Koska tapaus ei taida sopia yhdenkään lukemani nettikirjoittelian maailmankuvaan taitavat monet (myös minä) syyttää siitä toisten maailmankuvia...
Täytyy rauhoittua. Viha on tosin terve osa surutyötä.
Kumpi sinun mielestäsi oli muuten vastenmielistä, palaminen helvetissä, vai tuo muurahaisteoria...
Ensimmäinen tulikiven katkuinen ajatus tilien tasauksesta ja kärsimyksestä kostona pahoihin tekoihin liittyy uskontooni oleellisena osana...
Ja jälkimmäinen oli ontuva vertaus Jumalan moraalin arvioimisen mahdottomuudesta....
Kyllä kaikki reagointi vihalla on vastenmielistä.
Te "kristityt" olette kostonhimossanne kyllä pahimpia. En alunperin halunnut käyttää tätä sanaa, mutta pellejä.
Pff. Kirjoitin pitkän jutun, mutta sinne meni.
Yksi oli että jos nyt olisi niin että jokin palaa jossain tulessa ikuisuudessa, niin ainakaan ne eivät ole ne aivot jotka tunsivat, tiedostivat ja antoivat käskyn sormelle joka painoi liipasinta. Ne maatuvat kohta mullan alla.
Ja tiedemiehen näkemys vaikuttaa ainakin minun ymmärrykselleni hieman oudolta. Millä sitten pitäisi reagoida? Vihan olemus on herättää toimintaa. Viha loppuu kun siltä viedään syy tai se todistetaan vääräksi. Se ei aina ole väärä. Kaikenkaikkiaan viha on inhimillistä. Myöskin sillä reagointi olisi minun järjelläni inhimillistä. Vähän kuin joku sanoisi että nälkään reagoiminen syömällä on vastenmielistä.
Ja lopulta, mistä moinen ajattelutapa ylipäätään on lähtöisin?
Villi veikkaus olisi että vanhasta kunnon kristinuskosta.
Se joka miekkaan tarttuu se miekkaan hukkuu. Outoa ikäänkuin siteerata Jeesusta, mutta samalla tuomita se konteksti jonka puitteissa hän toimi.
Käännetäänpä ajatuskulku toisinpäin:
entäpä, jos me tosiasiallisesti olemmekin Stingin sanoin spirits in the material world ja täällä vain käymässä? Jos me todellisuudessa olemmekin henkiolentoja, ja tämä materiaalinen maailma on vain tilapäinen olotila?
Tämä on eräissä buddhalaisuuden muodoissa lähtöasetelma: elämä on kärsimystä, koska materiaalinen maailma on pohjimmiltaan paha, ja meidän tehtävämme on päästä täältä pois valaistumalla. Siinä prosessissa kuolema on vain yksi luonnollinen askel - siirtyminen yhdestä ruumiista toiseen, kunnes valaistutaan, jolloin viimeinen kuolema merkitsee poispääsyä täältä. Tällöin kuolema onkin vapautus - pääsemme vapaiksi materian kahleista ja todelliseen olomuotoomme, henkeen..
Tällöinhän ihmiselle on kaikkein onnellisinta valaistua mahdollisimman nuorena ja kuolla mahdollisimman nuorena, näin pääsee täältä pois. Ja jokainenhan meistä kuolee lopulta. Elämästä ei selviä hengissä.
Mietitäänpä terästehdasta. Siellä on tuhat tapaa kuolla. Vaikka niin, että joku iso ja painava esine putoaa päälle. Tai sulaa metallia roiskuu ympäriinsä. Tai putoaa jostakin korkealta. Tai uuni vuotaa häkää ja kuolee häkämyrkytykseen. Tai horjahtaa ja kompastuu suoraan valssaimeen. Tapoja on monia, ja kaikki epämiellyttäviä. Ruukinmatruuna on ollut duunarityössä metallitehtaassa, ja hän tiesi, että kuolema vaanii kaikkialla. Siellä oppi suhtautumaan onnettomuuksiin ja kuolemaan niin, että niitä voi tapahtua.
Entäpä, jos tun tapahtuman kertakaikkiaan piti tapahtua? Jos vaikkapa Jumala halusi demota sillä, että hei, seis siellä maan päällä, te teette kaiken päin peppua, siinä käy näin jollette saa hiukan tolkkua siihen toimintaan - ja lopulta sitten kaikki yhdeksän otettiinkin talteen? Niinkin voi käydä.
Jos joku meistä kuvittelee olevansa kuolematon, niin terve vain. Elämää suurempi demokraatti korjaa meidät kaikki lopulta, joten miksi surra nuorena kuollutta yhtään sen enempää kuin vanhustakaan?
"Te "kristityt" olette kostonhimossanne kyllä pahimpia. En alunperin halunnut käyttää tätä sanaa, mutta pellejä."
Mikä sinusta tuossa uskossa kuoleman jälkeiseen vastuuseen teoistaan on pahinta? Eli jos siis uskoo, että ihminen voi joutua helvettiin?
Mitä merkitystä sillä on? Ellei mitään kuolemanjälkeistä elämää ole, niin ei kukaan tuosta uskosta varsinaisesti kärsi.
Joka tapauksessa vaaditaan jonkinlainen moraali, joka pitää ihmistä vastuullisena teoistaan silloin, kun hän elää.
Ollaan tavattu tiedemiehen kanssa blogistanissa ennenkin...
Hän kertoi pitävänsi kristittyjä "harmittomina pelleinä", deistejä "vellihousuina" ja agnostikkoja "valehtelijoina". Hänen näkemyksensä maailmasta ei häiritse minua, miksi minun häiritsee häntä?
En suostu alistumaan pelleksi ja vielä vähemmän pidän pelleilyohjeista niiltä jotka eivät osallistu pelleillyyn.
Elämme uskontovapaassa yhteiskunnassa ja minulla ei ole sen kanssa ongelmaa. Teen työtä perustutkimuksen kanssa ja yleensä mielipiteeni ja valintani perustavat "evidence based" tietoon.
Kunnioitan kuitenkin tuhansia vuosia jatkuttunutta tradiota ja sen saavutuksia. Minua motivoi hengittämään tunne jostain elämää suuremmasta. Tämän alkuperäispostauksen motivaatio oli kritiikkiä tämän vuosituhantisen tradition nykyjohtajia kohtaan, jotka ovat täysin unohtaneet perustehtävänsä "minun uskonnollisessa" organisaatiossa ja muuttuneet surkeiksi psykologeiksi.
Omaan vahvan oikeudenmukaisuuden tajun ja minua lohduttaa ajatus kompensaatiojärjestelmästä kuoleman jälkeen, psykoosini jatkuu..
Kirjoitin "kristityt", koska tämä on jo irvikuvaa.
Kuinka ketään voi lohduttaa ajatus häiriintyneen, sairaan, säälittävän nuoren ihmisen ikuisesti kestävästä kärsimyksestä, tämmöisen tragedian keskellä?
Kirkko tekee tässä kohtaa aika arvokasta työtä. Siellä on hienoja ihmisiä ja jotkut minun parhaista ystävistäni ovat kristittyjä.
Lohduttautuminen sadistisilla ajatuksilla taas, se on kamalaa.
Haluan vielä täsmentää: Viha on luonnollinen reaktio, jopa kostonhalu. Myönnän kyllä, että ajatus siitä, että paha saa palkkansa sitten jossain toisessa todellisuudessa, on varmaan parempi kuin ajatus siitä, että sitä pahaa pitäisi alkaa omakätisesti palkita tässä ja nyt.
Mutta tietäen ja tuntien näiden konservatiivien toimet yleensä, rohkenen arvella, että silmää oltaisiin silmästä kaivelemassa, jos henkiin olisi jäänyt. Voin olla väärässäkin.
Sellainen tekee pelleilyä ja pilaa koko siitä traditiosta. Kami oli osittain oikeassa, ikäänkuin siteerasin Jeesusta. Ja sen nojalla kirjoitin mitä kirjoitin.
"Kristityistä", siis.
Jos minua lohduttaa, miksi se sinua häiritsee... ? Ampuja ei ollut tragedian uhri vaan sen aiheuttaja.
Kirjoituksistaan päätellen hän oli oikeustoimikelpoinen jopa maalliselle oikeusistuimille. Kun seuraa mediamyllerrystä niin näyttää että hän jopa saavutti kaikki tavoitteensa...
Ampuja havainnoi maailmaa, teki päätelmät, asetti tavoitteet, suoritti toiminnan, saavutti tavoitteet. Eikö tämä ole sinun maailmankuvassasi inhimmillinen menestystarina ?
"Kuinka ketään voi lohduttaa ajatus häiriintyneen, sairaan, säälittävän nuoren ihmisen ikuisesti kestävästä kärsimyksestä, tämmöisen tragedian keskellä?"
No ei se minua mitenkään lohduta. Itse periaatteellisella tasolla ihmettelin miksi kuolemanjälkeisen tuomion idea olisi niin kauhea, että siitä pitää erikseen pillastua.
"Kirkko tekee tässä kohtaa aika arvokasta työtä. Siellä on hienoja ihmisiä ja jotkut minun parhaista ystävistäni ovat kristittyjä."
Joo. Monet minun parhaista ystävistäni ovat ateisteja tai eivät välitä koko asiasta.
Kirkon opit vain ovat mitä ovat. Itseäni kiinnostaa lähinnä se onko niitä oikeus tulkita aina omien tunteidensa mukaan. Ja jos niin tehdään niin mitä se merkitsee itse kirkolle.
"Mutta tietäen ja tuntien näiden konservatiivien toimet yleensä, rohkenen arvella, että silmää oltaisiin silmästä kaivelemassa, jos henkiin olisi jäänyt. Voin olla väärässäkin."
Jenkeissä konservatiivit ilmeisesti enemmän kannattavat kuin vastustavat kuolemantuomiota. Itse vastustan sitä.
Ihmettelen kyllä sitäkin mikä olisi oikea rangaistus, jos tekijä olisi jäänyt eloon.
En minäkään ole sen tradition ulkopuolella kasvanut.
Monien uskonnollisten konservatiivien väite siitä, että moraalia ei voi olla ilman jotain jumalaa, joka rankaisee pahasta, on minun maailmankuvani mukaan moraaliton. Jos käsitys oikeasta ja väärästä perustuu vain uhkailuun ja kiristykseen, niin se on vain sokeaa tottelevaisuutta. Syntyy mielikuva ihmisestä, joka haluaa jatkuvasti vahingoittaa kanssaihmisiään, jopa rakkaitaan, muttei uskalla, koska pelkää rangaistusta.
Kukin tyylillään. Minä pidän sellaista vinksahtaneena.
Ja ei: Minua eivät häiritse ihmisten uskomukset. Ainoastaan kun niistä vastenmielisimpiä toitotetaan ja puhutaan samalla suupielestä pahaa ihmisistä, jotka tekevät arvokasta työtä. Niinkuin tässä tapauksessa kirkon kriisiapu.
Siis se apu on se arvokas työ; siitä pahan puhuminen on ikävää. Tämä siis selvennyksenä.
Te yli-ihmiset pärjäätte varmaan ilman Jumaliakin, mutta yhteisöt muodostuvat ja rakentuvat pääosin meistä gaussin käyrän keskiosassa asustavista. Meidän ali-ihmisten yritys toimia oikein (edes oman moraalimme mukaan) tarvitsee tukea jostain. Tavoista, säännöistä tai Jumalasta.
Joku viisas sanoi,
"Ateismi on kuin absolutismi", toimii yksilöillä, ei yhteisöillä. Mutta aktiivisesti ateismia ajava henkilö on kuin syöpäkasvain...(siis yhteisölle)vaikka olisi muutoin hyvälaatuinen hemmo.
Toistuva halusi hyökätä jokaista netissä kirjoittelevaa kohtaan, joka väittää olevansa täysjärkinen mutta ei suostu kieltämään edes mahdollisuutta Jumalan olemassaololle kertoo minulle että ateismi on sinulle uskonto...
...mitä aika aggressiivisesti lähetyssaarnaat.
..., niin viittasin vanhoilla tuohon(kin).
Ristiretki lienee huono termi tälle missiolle, sopisiko nollaretki?
http://tiedemies.blogspot.com/search?q=agnostikko
Tässä ei nyt hyökätty uskontoa vastaan, eikä sinun uskoasi vastaan, vaan sitä, miten tulkitset sen moraalista perintöä.
Aiempi kieltämättä ikäväsävyinen kirjoitukseni, johon viittaat, ei sekään ollut uskonto- vaan epärehellisyysvastainen. En haukkunut uskontoa tai uskonnollisuutta, ainoastaan sen epärehellistä ilmentymää, agnostismia vastaan.
Väite, että jotenkin tekisin itsestäni "yli-ihmisen", on väärä. En jaa (metafyysisiä) uskomuksiasi, eikä minulla ole mitään niitä vastaan.
Sensijaan käytät vastenmielistä ilmaisua, kun kirjoitit:"
Millä voi lohduttautua;
"Palaahan se ampuja toki helvetin tulessa ikuisesti."
Kuten sanottua, en ole kasvanut erillään tai ulkopuolella siitä traditiosta, joka muodostaa melko yleisesti länsimaissa hyväksytyn arvopohjan. Siinä on kuitenkin paljon liukumaa. Tämä sinun ääripääsi ei ole "gaussin käyrän keskiosaa", vaan enemmänkin amerikkalaisesta kopioitua.
Suomalainen kirkko on tehnyt opeista eri tulkinnan kuin sinä ja sitä tulkintaa opetettiin minullekin silloin, kun rippikoulun aikanaan kävin, liki pari vuosikymmentä sitten. Siltä ajalta, ja sen jälkeen, olen ollut hyvissä väleissä tuntemieni kristittyjen kanssa, vaikka en jaakaan heidän käsitystään maailman metafyysisestä rakenteesta.
Niillä "niitseläisillä" on sentään oman hybriksensä ja tuomioidensa kanssa johdonmukainen ote. Konservatiiveilla on vain moraalinen koodi, joka on ristiriidassa heidän oman käytännön arvomaailmansa kanssa.
Silmä silmästä? Se taisi olla babylonialaisten keksintö. Eivät tainneet olla raamatun kansojen kavereita ne?
Eikös se vähän tärkeämpi kaveri kuitenkin käskenyt kääntämään toisen posken?
Tähän, ja vain tähän, perustuu kritiikkini.
Joo, eiköhän tämä keskustelu ollut tässä. Kiitos kontribuutiosta.
Selvennettäköön että alkuperäisen postauksen tarkoitus oli ilmaista;
-Kirkon edustajat ovat silmissäni hukanneet pointtinsa (opettaja, roolimalli) muuttumalla viiden pennin psykologeiksi, kirkon tulisi tarjota aktiivisemmin omaa maailmankuvaansa vallitsevan nihilismin vastapainoksi. Toisaalta meille protestanteille papiston rooli uskonnossa on aika pieni.
-Jokelassa oli mielestäni kahdeksan uhria ja yksi syyllinen.
Syyllinen ansaitsisi mielestäni rangaistuksen, ateistisessa maailmankuvassa hän oli inhimmillinen menestystarina.
(Havainto->päätelmä->tavoite->toiminta->tavoitteet saavutettu->hyvä kuolema)
-En ole fatalisti uskossani. Eli en usko tässä mielessä suureen kaikenkattavaan suunnitelmaan,... Tapahtunut olisi voitu estää, se olisi pitänyt estää.
Miksi ihmeessä olet sijoittelemassa helvettiin ainoastaan ampujaa? Eihän sinulla ole tietoa uhrien sieluntilasta. Raamatun mukaan KAIKKI ovat Jumalan kirkkautta vailla ja syntisiä.
Se, että Auvinen teki pahemmin kuin varmasti kukaan hänen uhreistaan teki elämässään ei automaattisesti tarkoita, että hänen uhrinsa olisivat taivaskelpoisia.
Tämä vain huomautuksena Raamatun tekstejä ajatellen.
En ollut sijoittamassa ketään mihinkään jälleenkäsittelypaikkaan...
Lähetä kommentti