Suojellaanhan sitä susiakin

Tänään tuli väsy, kissa kuoli ja viideskymmenes vuosikymmen alkoi.

Luin hesarin pitkästä aikaa ja kolmannes toimituksellisesta materiaalista vaikutti traagiselta tai koomiselta, Pahkasialta tai painajaiselta.

Tajusin kuinka nopeasti maailmani pienenee. Olen muuttumassa vanhojen Bond elokuvien Texasilaiseksi seriffiksi joka osaa enää sanoa "you commmie buster" kohdatessaan jotain uutta.

Olen parissa vuodessa menettänyt päivälehden, television, uskoni demokraattiseen päätöksen tekoon. Kirkkoni on minut ja Jumalani hylännyt. Maani on myyty ja muuttunut, kansani osoitettu topeliaaniseksi fiktioksi. Tiede ja järki on sysätty syrjään poliittisen korrektiuden tieltä. Kaikkien eturyhmien johto liittynyt yhtenäiseksi euroeliitiksi. Viisimuotissuunnitelmat muuttuneet neljännesvuosikatsauksiksi. Unelmieni auto on muuttunut ympäristöhaitaksi ja kaunis kesäpäivä kasvihuoneilmiöksi. Tupakointi on rikos.

On kovaa olla keski-ikäinen, kalpea, kristitty, rehellinen, kansallismielinen, tupakoiva ja konservatiivi.

Onneksi minulla on lapset,... ja heillä äiti.. ja meillä koti. Ja itsellä vielä jokunen vuosi aikaa. En tiedä miten semmoinen konservatiivi jaksaa, jolla on ollut huonompi tuuri elämässä. Aina kun ahdistaa täytyy muistaa että jollakin voi mennä vieläkin huonommin. Yksisilmäinenkin voi olla onnellinen sokean nähdessään.

Kuvitellaan vaikka kaljuuntunutta yksinhuolta isää joka jakaa allekirjoittaneen elämänarvot. Joka yrittää elää tässä maassa perinteidensä ja uskomustensa mukaan.
Kaikkia muitakin vähemmistöjä suojellaan. Kuka suojelee yksinäisiä köyhiä kaljuja konservatiiveja.

Ajatelkaa miltä hänestä tuntuu asua maassa jossa televisio ei näy ilman kalliita lisälaitteita. Jos saat lisälaitteen hankittua niin tekstit puuttuu ja puhe pätkii. Sinulla ei ole yhtään lehteä saatavilla (p.l Uutiskynnys). Sinulla ei ole yhtään poliittista liikettä johon voisit kuulua. Pääkaupunkisi keskustassa puhutaa vieraita kieliä. Ainut turvasi on käsiase ja sekin on päätetty sinulta pian viedä. Kristillisiä arvoja noudattavia kouluja ei ole lapsillesi ja eivät ne aivopesun jälkeen sinne suostuisi menemäänkään. Ainut ilosi tupakointi on sekin rikos ja este työnsaannille.

Löydät jonkun joka haluaa jakaa sinun lähiökaksiosi, hänellä on pitkät vaaleat hiukset, yllään punainen takki ja siniset farmarihousut. Kävelet kaikessa rauhassa ja nuorisojengi käy kimppuusi pilkaten kalpeaa ihoasi ja isoa kokoasi, noin 40-vuoden ikääsi ja kaljuasi, ylläsi olevia maastohousuja, mustaa nahkatakkia ja maihinnousukenkiäsi.

Menetät malttisi ja teet reiän makkaramainokseen.

Ja koko Suomi pysähtyy.

Onneksi minulla on lapset perhe ja blogi. Ja tukka. Ja varmistin.

Vaan kuka suojelisi kaljupäisiä ikätoveritani. Kuka ymmärtäisi ja suojelisi katoavaa kansallista vähemmistöä.