Ruåtsi

Konservatiivisen blogimaailman kiehumispisteessa on ollut viime aikoina Ruotsi.
Ruotsi onkin ollut erittäin hyvä huono esimerkki monikulttuurikriittiselle poliittisen korrektiuden vastustajalle.

Miss Ruotsi poistui painostettuna naista-alentavista Miss Universum kisoista, raiskailu on ennätystahdissa, nuoriso poltti kaupunginosan kun poliisi näytti pyssyään, 100 000 uutta ruotsalaista tupsahti rajan yli, leikkikouluissa opetetaan seksuaalista tasaarvoa (siis sen perinteisen sukupuolten tasarvon lisäksi). Armeja on lopetettu ja jännitttäville ulkomaankomennuksille on vaikea löytää miehistöä/naisistoa. Siirtolaistaustainen ministeri on jatkuvassa vartioinnissa, ei äärioikeiston vaan ääri-islam uhan takia. Laillista poliittiittista järjestöä (SD) vainotaan, harmaa talous kukoistaa, kouluja suljetaan....

Ruotsalainen tarkoittaa ruåtsin nykyvirastokielessä virastokielessä ihmistä joka asuu ruotsissa, kalpenaamoja jotka ovat siellä asuneet sanotaan nykyisin "ruåtsalaista syntyperää" oleviksi.

En tiedä paljonko tästä on näkynyt valtamediassa, kun en enää sitä hesarin nettisivujen ulkopuolelta seuraa. Asioita on kuitenkin käsitelty netissä siinä määrin, että lähteet löytyvät varmasti.

Työpaikallani on tytäryhtiö Ruåtsissa. Joskus on siellä tullut sivuttua maailman menoa illanistujaisissa. Tajusin yksi ilta että Amerikkalaiset, Australialaiset, Norjalaiset ja yllättäen Suomalaisetkaan kirjoittajat eivät tunnu tajuavan että Ruotsalaiset (siis ruotsalaista syntyperää olevat) haluavat tätä. Tämä on oikeaa demokratiaa.

Kun keskustelee aiheesta (joka oli siis multikulttuuri ja poliittinen korrektius) niin lähes kaikki tuntemani Suomalaiset ovat paljastuneet pinnanalta varsin kriittisiksi ja realiteetteja tajuaviksi. Ruotsalaiset elävät jo eri todellisuudessa ja paluuta vanhaan ei ole. Ja ennen kaikkea valtaisa virkamieskoneisto ja poliittiset päättäjät noudattavat kansan enemmistön tahtoa. Ruåtsia ei enää periaatteessa ole. Demografioiden mukaan sitä ei enää ole käytännössäkään kolmenkymmenen vuoden päästä. Mutta tämä tapahtui demokraattisesti ja rivikansalaisen tuella.

Suomessa, ilmeisesti Neuvostoliiton lämpien ja läheisten, molemminpuoliseen yhteistyöhön perustuvien luottamuksellisten suhteiden muistona on jäänyt kyky kaksoisstandardiin.
Yllättäen vuodet 1945-1990 ovat jättäneet meille kyvyn kestää multikulttuurin rynnistys ja propaganda luomalla kaksoistotuus. Meillä on ehkä vielä kyky herätä kun tuuli kääntyy. Naapurimaallemme se on jo liian myöhäistä.

Lopetan työaikablogauksen Hannu Taanilan sanoihin 80-luvun alkupuolelta. "Puna-armeja pelasti suomen itsenäisyyden". Vaari rikkoi silloin radion, mutta ehkä Hannu näki kauemmaksi.