Taivaskin itkee tänään kun kuolemansyntien esittelyviikot alkavat Helsingissä.
Esittelyvuorossa perisynneistä katalin YLPEYS.
Ylpeydestä voi parantua (vaikka vastakkaista tutkimustakin tiedemaailmasta on esitetty). Minäkin olen huonolla menestyksellä joutunut opettelemaan olemaan Illman etnistä, kansallista, uskonnollista ja miehistä ylpeyttä.
Parantua voi katollisen opin mukaan,
-kiittämällä pienistä tavallisista asioista
-nöyrtymällä ja tunnustamalla Jumalalle
Viikon teema on kierrätys joka on sateenkaariperheissä jo tuttua puuhaa.
VIHREÄ HIRVIÖ VAATII LISÄÄ
1 päivä sitten
2 kommenttia:
Ylpeys oli erityisesti aateliston kuolemansynti. Pahimmillaan aateliset saattoivatkin olla koulukiusaajiin rinnastettavia öykkäreitä, jotka kaivoivat miekan esiin mitättömästä syystä - kaikille samuraifilkkoja koskaan katsoneille tuollainen käytös on varmasti tuttua.
Tolkienilla ylpeys oli haltioiden, ja erityisesti noldorin kuolemansynti. Ylpeyteen syyllistyy herkimmin se, kenelle on paljon annettu ja keneltä myös paljon vaaditaan.
Katolisuuden ajatus itsestäänselvästä kiittämisestä on minusta kaunis ajatus...
ja elitismi on ylpeyden rumin muoto.
Itseasiassa hävettää tuo postaus, ärsyttää vain viimevuosien "gay rage"-alkaen lastentarhasta.
Mutta saahan sitä toki kavereiden kansssa kaduilla marssia jos siltä tuntuu.
Ehdin oikeasti kasvaa maailmassa jossa homous oli sairaus... täytyy koitaa kasvaa vähän ihmisenä.
Sitä paitsi monet parhaista ystävistäni ovat... haukkuneet minua homoksi.
Ja kansallismielisenä homofoobikkona olen tietysti sitä mieltä että suomalaiset homot ovat tietysti maailman parhaita homoilijoita...
Lähetä kommentti