Lasten synnyttyä, reilu viisivuotta sitten, olin kuin itsemurhapommittaja. En sitä ehkä tiedostanut, mutta syöksyin kohti varmaa tuhoa kuten isänikin olivat tehneet ennen minua. Työt on tehtävä, lapset on suojattava, reilu on oltava, vaimo on tyydytettävä, vaino on estettävä, kirkossa on käytävä, viinaa on juotava, ruokaa on syötävä, auto on oltava, osamaksut on maksettava. Asiat on hoidettava, prkl. pitää olla paras, kovin, reiluin,...
Jos ei hoida asiotaan on sosiaalidemokraatti. Selvä homma, hassua että totesin tilanteen
itse jo vuosia sitten mutta eipä tullut asialle mitään tehtyä. Kaikki jatkuu aina vaan - jos ei sitä lopeta.
n.s Neekerikysymys ärsytti elämässä ja ja tyhmä sosialistit muutoinkinkin, mutta kaikki hommat hoidettiin niinkuin pitikin, minulla oli vain yksi palkkio ja pahe, tupakka.
300 päivää sitten työantajani aloitti YT n.
Laittoman irtisanomisen uhriksi joutui tupakantuoksuinen kyyninen konservatiivi jonka kutistuva työnkuva joutikin jo poistua tästä maasta. No Country for Wise Old Men.
200 päivää sitten lopetin työt kun vartijat kantoivat pois työpisteestä
Aloitun kuntoilun, remontin ja ihmettelyn. Tein kaikki rästihommat. Asunto, auto, painoindeksi, terveys, parisuhde, lapset kaikki tuli laitettu kuntoon. Palkka juoksi vielä.
100 päivää sitten haastekaipuu kävi ylivoimaiseksi. Otin/aloitin edellisen työnantajani antaman tupakastavieroituslääkkeen ja ajattalin että ultimate haaste piristäisi itseäni ja ilahduttaisi perhettä, aloittaisin sitten tarvittaessa uudestaan. Elin illuusiossa että tupakka on vain lievä piriste ja elämänfilosfia. Se mahdollistaisi elämisen hitusen vahvemmin ja vaatisi huonon tuurin myöt ehkä joskus hengen, sitten joskus, vanhana ja ryppyisenä. Ajattelin ettei työttömällä ole moraalista oikeutta tupakoida, ei tarvitse buusteria kun on aikaaa tehdä juttuja rauhassa tahi pitää miettimistaukoja.
Varekliinin (Champix) tukemana tupakointi loppui kuin seinään. Kuvittelin että se oli siinä. Ei juuri muutosta parempaan, mutta ei juuri isompaa ahdistustakaan. Vakiokommentaattori RM lupaili elämänlaadun parannuksia tuoksuvamman maailman myötä, kun taas vakiokommentaattori TM lupasi maailman sortuvan masennukseen savun hälventymisestä seuraavaan MAO-eston purkautuessa. Vakiokomeljanttari IDA ehdotti piipunpolttoa tupakanvieroitukseen. Kiitos vaan kaikille.
Muutaman helpon lakkopäivä jälkeen, iski alavire. Lopetin vieroituslääkkeen kolmen viikon jälkeen. Aloin luekelemaan tupakasta muutoinkin. Suomalaiset vieroitussivut ovat aika suppeita ja väärässä ja valheellisia ja huonoja. Allen Carrin vieroituskirjat ym. EASYWAY-materiaali toimi itseeni. Kömpelöst kirjoitetua, alleviivaa, mutta kirjoittaja osaa nostaa hyvin oleelliset asiat esiin ja lukija voi rakentaa itse oman palapelinsä. Tupakka ei valinta, tai tapa se on huumeriippuvuus. Se ei ole vapaus vaan vankeus ja kusetus. Se on aivopesu ja silmankääntötemppu.
Kesä kulki aina hitaasti. Piti tottua siihen ettei lasten esittämiä kykymyksiä, ystävien avunpyyntöjä tai vaimon keskustelunavauksia ja kodinhoito-ohjeita voinut paeta työ- tai tupakkapaikalle.
Raskasta, mutta ihan opetavaista. Opetella uudestaan puhumaan ja ajattelemaan ilman puolentunnin jaotusta tekemiselle, tai mietintä taukoa ennen ajatuksen toimeenpanoa. Marjojen poimiminen on oikeastaan aika hienoa puuhaa ja museossa voi viihtyä pitempään kuin kolme varttia.
Toisten tupakkalakot ovat oikeastaankuin runojen kirjoitus, kukaan ei oikeastaan halua kuulla vaikka sielu on asiassa pelissä.
Yleisimmät palauttee ovat kuitenkin "En koskaan ole ymmärtänyt runoutta, runoilijat ovat luusereita,... Ainut joka vaientaa runoilian on kuitenkin lause "Minäkin kirjoitan runoja". Toisten tupakkalakot ovat sitten tylsiä.
Hommaforumilta tulee aina välillä lueskeltua ettei n.s neekerikysymykseen ole vielä saatu lopullista ratkaisua. Suosikit taas ovat julkaisseet uskomattoman hienoja ajatuksia herättäviä teksteja. Blogistan on parasta mitä internetissä on.
Musta on tullu urheilu-hullu. Helmikuussa olin kun Usain Bolt- juoksin satasen nauraen vaikka hiki nousi otsalle lopuksi. Kaksisataametriä nosti jo tuskaisen ilmeen. Nyt meni jo puolimaraton. Hajuaisti toimii taas- hyvässä ja pahassa.
Haistan metsääs kypsän vadelman 20 metrin päästä, tai venäläisen sienestäjän sadasta metristä. Metsässä on kuitenkin taas mukavaa.
Tupakkalakko kannattaa ainakin 40 vuotiaana, toinen nuoruus- en ole vielä vanha.
Meinasin ensin ryhyä terveysfasistiksi, mutta ehkä on taas kerran syytä ajatella, että kaikella on aikansa. Tupakoinnin aika osaltani on kuitenkin nyt ohi.
Seurataan vaan erään oikeudenkäynnin tulos- jos syytteet hylätään niin...jos joku tuomitaan niin...
Niinpä niin.
Hyvää syksyä-tupakatta tottakai.
