maanantai 24. toukokuuta 2010

Läpinäkymätön mies 1



"You met me at a very strange time in my life" - sanoo sankarin jäämistö suosikkielokuvani lopussa. Eihän tuplatohtori nyt Tyler Durden ole, mutta reikä silläkin on päässä ja taustalla kaatuvat vanhan maailman tukirakenteet hyvän musiikin säestyksellä...

Tupakaton vuosi, 1000 juostua kilometriä, uituja alle 100. Kaiken vanhan kelailua. Ratkaistu kaikki lapsuuden traumat, vaihtoehtona vapaus tai ohjattu solukuolema...
Fysiikka parempi kuin vuosikymmen sitten. Polla kunnossa. Vapaa...

Töitä, kuka tarvitsee. Mitä työ on ikinä antanut minulle? Paitsi kodin, talon, tontin, auton, säästöjä, vaimon, lapset, itsekunnioituksen.
Tyrkytetty vanhan työnkuvan kaltaista työtä. Valheessa eläviä tieteilijöitä, business ihmisiä geelitukalla ja ajanpysäyttävällä ihovoiteella, ei kiitos.

Suomi, muistoa kunnioittaen, kuitenkin tietäen, me ollaan hävitty tää peli.

Perusarvot plakkarissa, elämää jossa tolkkua, käytöstä jossa häpyä. Jumala mielessä, lapset kotona, vaimokin on.

Paskaakos tässä, pitäkää tunkkinne, mietitään mitä isona tekisi.

Tätäkö se vapaus olikin...

1 kommentti:

Ironmistress kirjoitti...

Ruukinmatruuna itse aikoo perheensä kanssa muutaman vuoden päästä lähteä Waterworldiin.

Sinne, missä miehet ovat ruostumatonta terästä, naiset pronssia ja alukset komposiittia.