"Onko se sitten minun syyni, etteivät muut näe maailmaa sellaisena kun minä koen sen..."
Tätä pohtiessa päätin palata työelämään. Suosittelen kuitenkin pohdiskelevaa välivuotta kaikille, kannattaa sijoittaa viimeisen lapsen ja ensimmäisen sydänkohtauksen välille.
"You met me at a very strange time in my life" - sanoo sankarin jäämistö suosikkielokuvani lopussa. Eihän tuplatohtori nyt Tyler Durden ole, mutta reikä silläkin on päässä ja taustalla kaatuvat vanhan maailman tukirakenteet hyvän musiikin säestyksellä...
Tupakaton vuosi, 1000 juostua kilometriä, uituja alle 100. Kaiken vanhan kelailua. Ratkaistu kaikki lapsuuden traumat, vaihtoehtona vapaus tai ohjattu solukuolema... Fysiikka parempi kuin vuosikymmen sitten. Polla kunnossa. Vapaa...
Töitä, kuka tarvitsee. Mitä työ on ikinä antanut minulle? Paitsi kodin, talon, tontin, auton, säästöjä, vaimon, lapset, itsekunnioituksen. Tyrkytetty vanhan työnkuvan kaltaista työtä. Valheessa eläviä tieteilijöitä, business ihmisiä geelitukalla ja ajanpysäyttävällä ihovoiteella, ei kiitos.
Suomi, muistoa kunnioittaen, kuitenkin tietäen, me ollaan hävitty tää peli.
Perusarvot plakkarissa, elämää jossa tolkkua, käytöstä jossa häpyä. Jumala mielessä, lapset kotona, vaimokin on.
Paskaakos tässä, pitäkää tunkkinne, mietitään mitä isona tekisi.
Minulla oli poika, vahva ja hurjaluonteinen. Paljon se saavutti, oli Amerikassa melkein maailmanmestari. Suomessa raskaansarjan mestari, senaattori ja shoutähti. Paljon se teki ja puhui. Yleensä auttoi heikompia ja ei pelännyt ketään. Paljon sanoi ja sanansa piti.Ylpeys, kiire ja myrkyt sen sairastuttivat ja se kuoli.
Rukoilisitteko kuitenkin sen puolesta, ettei sitä pilkattaisi nyt, kun se kuoli.
Kalpea keski-ikäinen oikeakätinen kristitty hetero. Kalapuikkopartainen maanmuuttokriitikko josta huolimatta Kaunis (ja älykäs) vaimo.
Kaksi kivaa lasta.
Kovasti konservatiivinen.
Rebuplikaani. Motto; "Se nyt vaan on tyhmää olla tyhmä."