tiistai 12. toukokuuta 2009

MuMuMuMuutoksia

Minä en voi muuttaa aikaa, aika voi muuttaa minua.


Miehenmallini on realimaailmassa ollut aika selkeä.

Viriiliä päihtynyttä etsimistä kunnes se oikea löytyy. Kaveria ei jätetä. Mielinmäärin kahvia tupakkaa. Perheen myötä paljon töitä, olemista kunnolla. 30-kymmenen korvilla vieroittuminen viinasta, lapsia, töitä ja tupakkaa.

Ja sitä samaa kunnes oireet alkavat, 50-vuotispäivät ja ensimmäinen isku. Pari vuotta kituutusta työn ja eläkkeeen rajamailla, toinen isku...ja pois häiritsemästä. Itkeviä omaisia ja kysymys miksi.

Kohtalo ja/tai yleensä puolellani oleva Jumala ohjeistivat kansainvälistä suuryritystä lopettamaan työsuhteeni ja ensitarmoni meni keskenolevien asioiden korjaamiseen. Yllättäen terveys ja elämä lähti muuttumaan. Vuosia sukanvarteen kerätytyt säästöt ja lähes maksettu asunto antoivat taloudellista turvaa. Mikäs tässä on ollessa....

Minulla on koneella jokin suht isoon tilastolliseen otantantaan perustuva elinaikaodote laskuri... ja olen yllättäen saanut vuosikymmenen lisää... Paino, verenpaine, vatsahaava, unihäiriöt ovat normalisoituneet. Minä elän. Lapset ovat lähempänä ja vaimo rakkaampi kuin aikoihin.

Olen aina ollut tupakan puolestapuhuja, täydellinen suoja Parkinsonin tautia vastaan, ei Chronintautia, rintasyöpää, munasarjasyöpäää vastaan. Ratkaisu huutavaan välittäjäainepulaan.

Paskat,mikä mahtaa olla todenäköisyyteni saada munasarjasyöpä.

Kaikki ihailemani taiteentekijät tupakoivat, kaikki sukuni edesmenneet miehet polttivat, äitini polttaa, kaikki naiset joiden kanssa olen eksynyt sänkyyn ovat polttaneet, vaimoni tosin lopetti pysyvästi raskauden myötä tai oikeastaan jo siihen valmistautuesaan, kuukautta aikaisemmin (olen mä vaan aika sonni !).

Paskat, iso raha on huijannut kaikkia ihailemiani ja rakastamiani henkilöitä.

Tupakka on ollut ystäväni joka ei ole vaatinut kuin pari euroa päivässä, mitään haittavaikutuksia ei ole ollut. Ilot, surut, kuolemat, kivut, syntymät, kuolemat aina se on ollut mukanani.

Terveystilastot eivät vakuuttaneet (tosin useimmat metaanalyysit ovat huonosti tehtyjä). Subjektiivinen kokemus ei vakuuttanut, tupakka on hyvää. Sosiaalinen painostus ei vaikuttanut.
Terveysfasismi ei vaikuttanut.

Muutoksen sai aikaan neljä vuotias joka kysyi onko tupakointi vaarallista (itselleen voi valehdella lapselleen ei)., muutoksen sai aikaan oivallus.

”Tupakointi on monikulttuuria keholle, minua ei vaivaa ”huutava” välittäjäaine pula.”

Mutta ihminen on heikko. 30 x 356 x 25 mielyttävä kokemus jättää muistijäljen ja tyydytetyt reseptorit tulevat huutamaan lisää.... En ole koskaan ennen yrittänyt tupakkalakkoa ja en ennen tätävuotta ajatetllut sitä mahdollisuutena. Halua onnistua - en yrittää.

Huomenna Champix – ensimmäinen tabletti.
Kirjoitan odotettavissa olevat sivuvaikutukset,psykoosit ja itsetuhoiset aikeet tähän blogiin. Tiedän että tylsintä kuultavaa on toisten unet ja tupakkalakko kuvaukset, mutta dokumentoidaan kuitenkin. Haastatte sitten Pfizerin oikeuteen jos huonosti käy.

Olin ennen tupakoiva, ylipainoinen, kristitty valkoinen, heteromies.

Pian siis vain kristitty heteromies. Toivottavasti listan lyheminen päättyy tähän...

3 kommenttia:

Ironmistress kirjoitti...

Jos sitä häkää haluaa vereensä, niin ihan yhtä hyvin voisi hengitellä masuunikaasua.

Vakavasti: tulet huomaamaan hajuaistisi dramaattisen paranemisen. Samoin maistat aivan uusia asioita ateriassasi. Silloin, kun täälläpäässä kulutettiin koulunpenkkiä, niin hajuaisti oli aivan ehdottoman tärkeä apuväline analyysien tekoon, ja pelkästään se oli syy pysytellä tupakasta erossa. Savu nimittäin tappaa todella tehokkaasti hajuaistin.

Tupla-J kirjoitti...

Jep, noista kahdesta viimeisestä määreestä on hyvä pitää kiinni.

Voimia ja kärsivällisyyttä.

Jukka Aakula kirjoitti...

tai ainakin ...