Rajatiloja ja -nveto

Dr. Doctor syntyi kolmisen vuotta sitten. Olin silloisen alani gurun luennolla ja tuplatohtoriudesta huolimatta kaveri oli pihalla kuin lumiukko. Tajusin itse kuvitelleeni hänen teksteihinsä taustoja ja perusteita jotka olivat huomattavasti loogisempia ja älykkäämpiä kuin hänen itsensä esittämät. Saksan kielestä käännetty titteli sisälsi kaksoistohtoriuden joka siitä hetkestä jäi omaan kielenkäyttöön turhan tiedon ja muodollisen pätevyyden ja käytännön epäpätevyyden symboliksi.

Käytin nimimerkkiä uskottavuutta tuomaan ensikertaa, kun osallistuin lepakoiden keinohedelmöityshoitoja koskevaan keskusteluun netissä. Yllätyin kun tiukasti suomalaistutkimuksiin referoitu asiallinen tutkimuskooste (keinohedelmöitys aiheuttaa epämuodostumia ja tarpeeton keinohedelmöitys on siten rikollista) julkaistuna omalla nimellä katosi keskusteluketjusta. Laitoin epäasiallisen ”ja onhan se luonnotonta” lisäkommentin nimimerkillä DrDoctor, teksti läpäisi helsinginsanomien sensuurin ja hirviö oli syntynyt.

Kolmisen vuotta sitten heräsin vahvasti siihen että valtiolaivamme oli seilaamassa karikoille ja että emme olleet ajopuu, vaan purjeita reivasivat ihan omat päättäjämme. Työmatkat Tukholmaan, Lontooseen ja Amsterdamiin järkyttivät. Mietin voiko keski-ikä hämärtää havainnointia vai onko nuoruuteni interrail matkojen jälkeen jokin muuttunut, vai olenko se vain minä ? Pohdiskelussani päädyin, että Eurooppa on muuttunut ja degeneroitunut nopeammin kun minä.

Ennen oli moni asia paremmin.

Koitin löytää järkeä ja tukea havainnoilleni ainoasta saatavilla olevasta pääkaupunkiseudun aamulehdestä.

En löytänyt.

Suoli24 keskustelupalstalla oli jotain ajanmerkkejä, sairaita ihmisiä ja jokunen linkki blogimaailmaan. Blogit käsitteenä olivat tuttuja, mutta eipä tuttavapiirissäni ja sukupolvessani taineet juuri moisia harrastaa. Jonkun IDA nimisen tytön havainnot, ja lot nimise hepun analyysit tilanteesta herättivät mielenkiinnon. Aluksi näiden havaintojen lukeminen oli viihdettä, mutta nimimerkin ”vääräuskoinen” uutisointi kautta Tanskan pilapiirros tapahtumaketjun puolivuotta ennen valtakunnallista valtamediaa teki itsestäni blogistanin uskollisen asukkaan.

Oma profiili tuli perustettua lähinnä kommentointia varten. Kiukku maailman menoa ja maantapoja vastaan nousi. Vaimoni kutsui jokapäiväistä aamukahvin aspirointia sulakken polttamiseksi. Vaimon aloitteesta lopetimme sodomatalon rahoittamisen. Aku Ankkaa on joskus ikävä.

Putosin yhä syvemmälle blogistaniin ja blogeja on tosiaan monen tasoisia. Lopulta kiukku purskahti yli äyräiden. Oma blogi syntyi. Ensimmäiset tekstidraftit olivat kuitenkin niin...sisumaisia ja seppoisia. Jäivät onneksi julkaisematta.

Aloitinkin blogimaailman itsesensuurilla ja digitoimalla vanhoja runoja, jotka kertoivat toisesta ajasta ja mutta samasta ihmisestä.

Laitoin myös vanhat kirjat ja novellit nettiin... jokunen hullu niitäkin on lukenut. Pahoitteluni. Laskurin mukaa kirjalla on ollut useita lukijoita, kommentteja olis ollut kiva saada.

Blogimaailma oli kuitenkin turvallinen ja anonyymi. Yli- ja alilyönnit olivat yleisiä... Yllättävän runsas kommentointi ja toisten (the otherside) blogien seuraaminen palutti tolkkua. Lisäksi jotkut vasaroivat ja valoivat uskomattoman hienoa tarinaa maailman menosta ja tulosta. Tai osasivat olla keisarillisen ilkeitä tai pikkupoikamaisen näsäviisaita. Tai muuton vaan miehekkään kirkkaita itseilmaisussaan ja mielipiteissään. Kiitos kaverit, vika on maailmassa minulla ei ole syytä säätää päätäni.

Tuo hommafoorumi on mieletäni vähän vaarallinen yhteisö(tai ainakin blogistania vääristyneempi yhteisö), ansiokkaasta moderoinnista huolimatta.

Viimeinen vuosi oli kuitenkin henkilökohtaisesti raskas ja työelämän kaatuvat projektit ja lähestyvät itsestä riippumattomat umpikujat alkoivat hitusen ahdistaa. Suomi muuttuu huonompaan suuntaan, mutta lohtua toi yksi kirkkaasti itseään ilmaiseva nettikolumnisti, joka rohkeasti omalla nimellään kirjasi hyvin loogisesti ja kiihkottamasti Suomea valloittavan monikultturiuskonnon ja siihen kiinteästi liittyvän poliittisen korrektiuden pakkopaidan logiikan mahdottomuutta. Kirjoituksissa mainitut epäkohdat sopivat hyvin havainnoimiini muutoksiin sekä omassa kylässäni että Euroopan pääkaupungeissa. Myös kirjoittajan rivienvälissä vilahtavat muut elämänarvot ja näkemykset sopivat omiini.

DEMLAn lakimiesten määrätietoinen väärinajattelijoiden vaino huolestutti, mutta vainon uhrit eivät suoranaisesti tuntuneet julkisen puolustamisen arvoiselta. Ellilän kohuttu, tuomittu kuvitettu kolumni oli kyllä ajatuksia herättävä ja hieno, mutta tyyppi vaikutti sellaiselta että oli vaikea nousta barrikaadeille (kusipää?) vaikka netissä olisi kyllä ollut tilaa näillekkin ajatuksille...

Mutta kaiken viran omaisepäluulon ja yksittäistapausten keskellä tuntui hyvältä ajatella, että Suomessa voi yhä ajatella julkisesti niinkuin minä, jos vaan omaa tarpeeksi selkerankaa ja (uhka)rohkeutta. Lisäksi Suomesta löytyy vielä puolue joka ottaa kanssani samoin ajattelevia henkilöitä listoileen. Äänestämällä ei voi paljon vaikuttaa, mutta tuntuu silti hyvältä, että löytää itselleen sopivia ehdokkaita sekä paikallisesti että valtakunnallisesti. Minä voisin vaan äänestää ja kirjoitella runoja ja hoitaa lapsia...

Viimeiset kaksi kuukautta olen lomaillut vastentahtoisesti. Vaikka vielä veroja makselen muutaman kuukauden koin että yhteiskunnallisen kritiikin aika osaltani hetkeksi ohi jos ei töitä tee niin ei tarvitse toisillekkaan vittuilla. Olen keskittynyt oman fysiikan, asunnon ja perheen kohentamiseen hyvällä menestyksellä. Etelän aurinko piristi kummallisesti mieltä ja ihonväriäkään ei juuri nyt tee mieli ottaa ihmisarvon mittariksi. Näytän neekeriltä enkä tee töitä. Enpä olisi uskonut.

Posti oli loman aikana tuonut kannustusmielessä tilatun kirjan. Kolumnit eivät ehkä ihan kestäneet kirjaformaattia, mutta niitä reaaliajassa seuranneena se muistuttaa hyvin niiden arvosta ajassaan.

Siksi päivän uutiset sattuivat,

Juuri nyt oman hyvinvoinnin ja päivän uutisten ristiriita kääntää vatsaani.

Jussi Halla-ahon blogi/henkilö olemassa olo on ollut minulle osoitus, että Suomi on edelleen vapaa maa, jossa on sananvapaus niille, jotka osaavat kirjoittaa ja uskaltavat puhua. Ja yksi rekisteröity puolue, joka hyväksyy minun laillani ajattelevia henkilöitä listoilleen.

Yritän tällä sanoa, että vaikka oma maailman kuvani on staattinen, ymmärrän että kaikki on oikeassa maailmassa suhteellista ja näkökantoja on monia. Loma on tehnyt hyvää empatiakyvylle ja kaikki ei ole itsellekään niin ehdotonta kuin vielä hetki sitten. Mailma on täynnä veteenpiirrettyja viivoja.

Jussi Halla-ahon (tähänastisen) blogikirjoittelun laillisuus ei kuitenkaan ole harmaata aluetta.

Mikäli näissä kirjoituksissa on jotain laitonta olen rikollinen. En halua olla rikollinen. Tätä maata täyttyy muuttaa nyt. Hulluudelle on laitettava piste. You can count me - Out In.

Tässä kirjoituksessa ei tainnut olla paljon päätä tai häntää, mutta tarkoitus oli sanoa että Jussille jaksamista. Minulla pyyhkii hyvin, kiitos niille jotka ottavat iskuja puolestani vastaan. Anonyymina jatketaan... mutta tämän asian suhteen siviilipersoonakin on käytettävissä.

Vakavasti 1, 2, 3, 4..... Onneksi on blogistan, älkää säätäkö päätänne VIKA on todellisuudessa...