Jatkuu

Luterilainen työmoraali vaivaa minua, kun kerta blogi on niin täytyy kai siihen kirjoittaa, vaikka ei asiaakaan ole.

Lomat on nyt lusittu ja työnantaja iski faktat pöytään kehityskeskustelussa. Etenemistoiveita ei ole (ei-akateemisen lasikatto), palkkakehitys on jatkossa inflaatiota hillitsevää ja töitä tulisi jatkossa olemaan paljon enemmän, osa työstä mukavuusalueen ja nykyisen osaamisen ulkopuolelta.

Se asia, että olen pitkään ollut saman työnantajan palveluksessa tekee työnantajasta näköjään entistä itsevarmemman. Vai onkohan tämä jo sitä ikärasismia kun 40 poksahti täyteen? Lisää vaadetta ja vähemmän palkintoa, ei raakku enää uskalla mihinkään lähteä.

Katsotaan nyt.

Työntekoon on vaikea löytää oikein motivaatiota kun tajuaa, että se mihin tässä elämässä tulee olemaan varaa on nyt hankittu ja loppuelämä tehdään sitten lyhennyksiä ja huoltoja hankituille asioille. Ensimmäistä kertaa ymmärrän Lottoajia, vain taivaasta putoava miljoona voisi jotenkin muuttaa elämänkulkua. Alan ymmärtämään niitä jotka keski-iän kriisissä rikkovat kaiken ja aloittavat saman jutun rakentamisen uudestaan.

En minä, ei sovi tyyliin.

Lapsiperheen loma on siinä määrin raskas, että on oikeastaan mukavaa kuitenkin palata töihin. Lapset alkavat olla siinä määrin itsenäisiä, että aikuisten läsnäolo on turvan lisäksi rasite. Joskus voi ymmärtää niitä nykyvanhempia, jotka tässä vaiheessa päästävät vaihtavat lapsen ohjauksen autopilotille, itse ajattelin kuitenkin roikkua tiukasti mukana vielä kymmenen vuotta ja katsoa mitä tapahtuu. Todellinen luokkajako alkaa kouluiässä, on niitä lapsia joilla on vanhemmat ja välittävää väkeä ja on niitä jotka tässä vaiheessa antavat lapsensa mennä. Minä ajattelin ostaa tytölle haulikon on sitten yhteinen harrastus. Poika saa tyytyä ilmakivääriin on sellainen höslä.

Parisuhde, 13 vuotta. Vanha juttu, pidän vanhoista jutuista.

Uusi kissa, kymmenessä minuutissa koulutettu tavoille, nyt enää vuosikymmeniä aikaa selvittää mitä se miettii.

Elämä jatkuu.

Vaimo haluaisi maalle, itse en ole ihan varma haluanko aloittaa white flightia ennen kuin alitajuntani kertoo mikä on 40. En pidä purkamisesta kun harvoin saa jotain rakennettua.

Katsoo nyt.

Paljon ajatuksia, kaikki jatkuu kuitenkin kuten ennen, lapset vähän pitempiä kuin aikaisemmin.

Kesä tuli vietettyä uutispimennossa ja uutisia seurattua harvakseltaan rationaalisten ihmisten blogien kautta. Jotenkin ei voinut välttyä tunteelta että tämä peli on hävitty. Mutta se on vain tunne ja järki ihmisenä aion vielä jatkaa tätä huutamista metsässä vaikka kukaan ei kuule. Toisaalta suuri ja mahtava itseä vaivaava vihervasemmistolaisateistinenafroislameurostoliitos salaliitto hajosi uutispimennossa pieniksi pihalla oleviksi ryhmiksi, joita on taas kivempi vastustaa. Tilasin Aamulehden vaikka sen saa vain tänne vain postin kautta, ehkä painettu sana palauttaa taas osaksi yhteiskuntaa.

Vanhoja omia kirjoituksiakin tuli luettua. Runoista havaitsin että olen nero, mielipidekirjoituksista sen että tulee huideltua mihin sattuu. Anteeksipyyntöni mukaville neekereille, homoille ja ateisteille. Koitetaan kohdistaan kritiikkiä tarkemmin.
Muutenkin on hyvä huomata olleensa väärässä SUOMI NATOon ja äkkiä. Presidentin valtaoikeuksia ei saa kaventaa nyt kun meillä on ollut peräkkäin 4 huonoa presidenttiä, vasta halosen nimiteltyä kavereitaan tajusin että yksi järkevä ihminen kuusivuotta presidenttinä voi vielä pelastaa tämän maan. Presidentillä pitää olla valtaa!



ja muuten olen sitä mieltä, että Demla on tuhottava, euroopan perustuslaki purettava ja SanomaWSOYn mediamonopoli purettava (laillisin keinoin).

Päässä kuplii hyviä ajatuksia ja runosuonessakin on kalkkeutumista huolimatta virtaa.

Palaan asiaan!