sunnuntai 8. helmikuuta 2009

I did nothing today...

Outo kuukausi elämässä. Työvoimapulan ensiaallot iskivät kansaiväliseen yritykseen, joka maksaa palkkaa minulle palkkaa (vielä muutaman kuukauden), mutta minun ”annettiin mennä” kuten anglosaksit sanoisivat. Vain hiukan myöhästynyt syntymäpäivälahja. Ikärasismia...

Olin hiukan yllättynyt, vaikka en ihannetyöntekijä tai ainakaan alainen koskaan ollutkaan, työt eivät juurikaan vielä olleet oikeasti vähentyneet ja kuvittelen että minulla oli osaamista jonka korvaamisessa on paljon vaivaa.

Esimieheni oli homo ja pedofiili...

..eli tiedä olikohan tällä blogillakin pieni rooli organisaation kevenemisen kohdentamisessa. Blogistanissa kului monta työpäivää viimeisen parinvuoden aikana. Vaikka ”lex nokia” odottaa vielä vahvistusta, kai sitä joitakin seurantarutiineja nykyisinkin on. Terveisiä vaan sinne.

Vaikka työ oli periaatteesta perseestä, jonkin näköistä surutyötä tässä on tullut tehtyä.

Epäusko, pari ihan tavallista työpäivää irtisanomisen jälkeen.

Kiukku, raamatunlainauksia ja muutama äänenkorotus heikkolahjaisille kollegoille. Selvityspyyntö luottamusmiehelle.

Kaupanteko, parin kuukauden bonus palkka seuraajien perehdytyksesta ja muutaman dokumentin viimeistelystä.

Lopputulos, ulos. ”Sinut koetaan uhkaavana ja kalenterissasi on ammuntamerkintöjä (ratavuorot)”. Esimies takavarikoi kulkuluvat mutta palkanmaksu jatkuu vielä noin puolivuotta. Ohi on, antaa olla sitten.

25 vuoden lähes yhtäjaksoinen työssäkäynti taitaa nyt jäädä hetkeksi tauolle. Työmoraalinjoustossa auttaa vielä kuukausia pyörivä palkanmaksu. Tulevaisuuskaan ei juuri pelota, edelliset työnatajat alustavissa yhteydenotoissa vilautttivat vaaleanvihreää valoa työsuhteen elvyttämiselle.

Olen ollut nyt viisi päivää vapauttussa tilassa. On tullut jo hakattua pari mottia halkoja ja vuosia suunniteltu remonttikin on vihdoin käynnistynyt. Lasten kanssa laatuaikaa, laskenut verenpaine ja parantuva vatsahaava. Matkasuunnitelmia. Enemmän lomaa kuin viimeiseen viiteen vuoteen yhteensä. Työttömyys, viina, kirves ja perhe – on oikeastaan ihan hyvää ajanvietettä.
Tupakkalakkoakin voisi kokeilla...

Töihin sitten joskus taas, katsotaan kuinka pitkälle luterilainen työmoraali venyy.
Blogiin tuskin tulee kovin paljoa kirjoiteltua, hulluhan sitä omalla ajalla.

n.s ”neekerikysymys” on aika kivasti noussut valtamediaan. Keskustelu on parivuotta blogistania jäljessä, mutta vihdoin auki. Suomalaisuuden alasajo taas on jo hiukan tauolla. Patriotismi nostetaan aina esiin kriisiaikoina ja miksei hyvällä asialla saa pahatkin ihmiset ratsastaa.

Työttömyys pähkinänkuoressa
-hiilidioksidi päästötö puolittuivat
-tulotaso ei muuttunut
-vapaa-aika kymmenenkertaistu
-terveys parani

Palaillaan. Työtön konservatiivi ennakoi vallakumousta.

8 kommenttia:

IDA kirjoitti...

Jep!

Tehdään vallankumous. Nyt on sen aika.

Itsehän olen jo Kotkan keskusvaalilautakunnassa, josta käsittääkseni ei ole matka eikä keisariksi ;)

Dr. Doctor kirjoitti...

Maaliskuussa olisi kalenterissa vapaata...

IDA kirjoitti...

Maaliskuussa pitäisi muuten olla kokous, jossa uusi triumfiraati sinetöi valtansa ;)

Tapaamisiin.

Jukka kirjoitti...

Tsemppiä vaan.

Epävarmuudessa tässä eletään.

Tuttuja näemmä irtisanotaan sieltä täältä ja kiihtyvää vauhtia.

Tiedemies kirjoitti...

Esimieheni oli homo ja pedofiili...

Pisti miettimään, että miksi kirjoitit jotain tällaista. Siksikö, että sait potkut? Onko se pomon vika?

Kurja juttu tuo, mutta moni tuntemani konservatiivi on saanut uuden työn ennen kuin palkanmaksu on loppunut.

Ironmistress kirjoitti...

*iso hali* Toivottavasti löydät uuden työpaikan pian.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos, tää outoa on.

TM, tuo heitto oli siis siltä varalta että ex-esimieheni lukee tätä blogia.

Dr,

octavius1 kirjoitti...

TM.

Ihmisen kyvyt ja lahjakkuuden voi aika yksi yhteen kertoa hänen kirjoittamastaan tekstistä. Sen tyylistä, sisällöstä ja rakenteesta.

Ei Sinulla Dr ole pienintäkään hätää, jos motivaatiota riittää.

Ja onneksi on aina Plan C.

Voimia sinne. Ja iso Käsi.