sunnuntai 7. joulukuuta 2008

I syyllisyys

"Vitun iso rekka" kommentoi kuopus (4v.) 1,5-kaistaisen tien varressa vastaantulevaa traktorinkuljetus lavaa. Poikansa sanavarastosta hämmentynyt, seurana oleva isä ei kuitenkaan väistä tai työnnä kuopusta koiranjätteisiin vaan leventää turvamarginaalia kävelemällä puoli metriä keskemmälle tietä, tehden itsestään vastapainon 10000kg ajoneuvoyhdistelmälle.

"Tämä makaroonilaatikko oli vähän epäilyttävää, paistoin lapsille kalapuikkoja ja me voisaan syödä tämä". Tervehtii perheenäiti töistä tulevaa miestään. Hyvä, ilahtuu isi.

Ostoskeskuksen käytävällä harhailee tyhjäsilmäinen, kuollutsieluinen alkoholiperäinen pikkuaivovaurio. Ilman "risk-benefit" analyysia isä kiertää kävelylinjansa varmistaakseen etteivät pienet ihmiset ja pahallahaisevat ihmiset kohtaa. Pikku aivovaurio huomaa. Nostaa agressiota isähahmoakohtaan, katsoo lapsia, huokaisee ja jatkaa matkaa...

Keski-ikäinen mies kuuntelle Neil Youngin (Demme ohjaus) "Heart of Gold" taltiointia. Kuvasto kertoo keski-iästä, betasalpauksesta, ohitusleikkauksista. Musiikki toimii. Tunteita on vielä elämän viimeiselläkin kolmanneksella.
Ohikulkeva kuusivuotias pyytää pikku kakkosta, musiikki katkeaa, TV aukeaa, tunne katoaa.

Vanhemmuus on outoa. Halu ottaa isku vastaan lapsen puolesta voittaa itsesuojeluvaiston ja terveen järjen. Iltarukous muuttuu toivomuslistasta yhdeksi hartaaksi toiveeksi. Oma kuolema pelottaa vain lasten tunteena.
Kuumeista lasta katsellessa ei uskalla pyytää tai toivoa että sairaus lähtisi pois, vaan lasta haluaa pitää lähellä ja sylissa jotta sairaus tarttuisi tai siirtyisi.

Vasta nyt 4o vuotta myöhemmin tajuan, että ei isäni ei tykännyt banaanin tummista osista tai taloukyljyksen epämääräisistä osista. Hän oli isäni.

Väitän, ettei tämä ilmiö ole opittu tai tietoinen. Väitän, ettei se toimi uusio-, sateenkaari- tai adoptio perheissä. Toisaalta en tiedä onko erityisen hyödyllistä tai edes sankarillista kävellä rekkaa päin, syödä pilaantunutta ruokaa, haastaa riitaa narkkareiden kanssa tai laiminlyödä omia tunteitaan tai toiveitaan.

Tämmöstä se vaan nyt on.

9 kommenttia:

Jukka kirjoitti...

Vitun kaunis tarina.

Kekke kirjoitti...

Niin koskettavaa koska se on niin totta.

Tiedemies kirjoitti...

Olet ihminen sittenkin. Jotenkin tulee mieleen
Sting.

Toukka kirjoitti...

Kauneinta mitä olen aikoihin lukenut.

Tiedemies kirjoitti...

Tekee mieli perua sanani, koska missasin tämän kohdan:
Väitän, ettei se toimi uusio-, sateenkaari- tai adoptio perheissä.

Taas päästään tähän. Ei se olekaan kuin siinä biisissä. Niillä toisilla on sarvet päässä ja ne tosiaan haluaa meille pahaa.

Ei se näin mene. Kyllä homot lapsiaan rakastaa siinä missä venäläisetkin.

Dr. Doctor kirjoitti...

Jo vähän ihmettelinkin ensikommenttia...

Mutta rakastavatko venäläiset amerikkalaisten lapsia ?

Kun katselen abduktio perheitä hiekkalaatikolla, niin he tulevat ratkaisemaan lasten riitoja, eivät puolustamaan omaa lastaan. Kun afrikan tuliainen sairastaa hänet viedään sairaalaan, kun aasian tuliainen oireilee, hänet viedään psykiatrille. Tuo tarpeeton tule lähelle näyttää koskevan vain biologisia vanhempia.

Kirjoituksen tarkoitettu väite oli, vain biologiset vanhemmat tekevät jatkuvasti tarpeettomia teatraalisia tekoja ja uhrauksia lastensa puolesta. Ja sille ei voi mitään. Monet adoptiot ovat sekä lapsen että vanhempien suureksi onneksi, mutta se ei silti ole sama juttu.

Tiedemies kirjoitti...

he tulevat ratkaisemaan lasten riitoja, eivät puolustamaan omaa lastaan

Lasten riidat on lasten riitoja. Kyllä minäkin haluan kurmoottaa jos joku kohtelee poikiani kaltoin ja varmaan moni muukin omiensa kohdalla. Tästä tulee tunne, että mielestäsi oikea vanhempi on huonotapainen öykkäri.

Allekirjoitan toki tuon kaiken tossa ylimpänä, mutta en ymmärrä tätä lyttäämistä. Kyllä meidänkin lapsia viedään lääkäriin, jos ne on kipeitä, so? Meinaatko, ettei adoptiolapsia pidetä sylissä, hellitä?

Dr. Doctor kirjoitti...

Proteesi ei ole koskaan alkuperäisen veroinen...

Mutta joskus ihmetyttää miksei sinulle riitä tasa-arvoisuus, vaan tulet aina vaatimaan yhdenvertaisuutta...

Tiedemies kirjoitti...

En vaadi sen kummemmin tasa-arvoa kuin yhdenvertaisuuttakaan. Ainoastaan totuudenmukaisuutta ja sitä, ettei kiusata toisia syyttä suotta.

Nyt nimität jo adoptiolapsia proteeseiksi. Osa hankkii niitä, koska haluaa lapsia eikä väliä miten niitä tehdään. Minun asiani ei ole sanoa että siinä on jotain vikaa. Jos sinun asiasi on sanoa, niin sano, mutta älä keksi vikoja, joita ei oikeasti ole.

Kyllä minäkin syön meillä kaikki pilaantumisepäillyt ruoat ja kiilaan narkkien ja muksujen väliin. Väitän, että niin tekevät adoptiovanhemmatkin.