torstai 8. toukokuuta 2008

Vanhoista kirjoista huomaa ettei uusia tuulia ole

Olen viimepäivät tuhlannut paitsi työnteon ja loistavan ”hyvää ja kaunista” listani kirjoitusten parissa niin myös lukijana ja kommentoijana ”the other side” netti kirjoittelun parissa.

Valtavirta media (MSM) on jo pitkään tiennyt että maailma kehittyy ja paranee kun jumalharha haudataan, miehet kastroidaan, lapset homogenisoidaan, rodut kielletään, tupakoijat tapetaan, rajat poistetaan, kipu kielletään ja verotetaan kaikkea mikä liikkuu, tuetaan kaikkea sitä mikä ei toimi ja hävetään kaikkea mitä on tehty. Valtavirtamediassa on kuitenkin vahvana usko että kaikki kauheudet ovat vain hetkellisiä häiriöitä ja huomenna on kaikki taas paremmin.

Blogi-maailman MSM linjan ulkopuolisia pahiksia ja idiootteja tuntuu pelottavan sama asia kuin minua. Maa ja maailma, yhteisö ja yhteiskunta, ihmiset ja eläimet ovat nopeasti muuttumassa huonompaan suuntaan. Syyksi tulevaan tuhoon ja kärsimykseen arvioidaan salaliittoja (vainoharhaiset blogit), idioottimaisia johtajia (elitistiset blogit), jumalaa (ateistiset blogit), typerä kansoja(sosialistiset blogit), tulonsiirtoja (libertaari blogit), miehiä(feministiset blogit), minua(Tiedemiehen blogi), moni blogi on tosin sekoitus ainakin kahta genreä.
Vaikka pelot ovat hiukan erilaisia ja tulkinta täysin vastakkainen niin terminologia on yllättävän samankaltaista. Vastapuolen olkiukkoa rakennetaan samoista aineista. Vanhoja historiallisia henkilöitä ja tapahtumia arvotetaan nykyajan arvoilla ja ihanteilla. Tämä rasittaa minua joka yritän arvottaa vanhoilla arvoilla nykyajan maailmaa. Mutta kuka olisi täydellinen…

Kaikkia tuntuu kuitenkin vaivaavan tunne että totuus on tuolla ulkona ja isoveli valvoo ja vahvistuu. Painajaiskuvaus haetaan SF klassikoista kuten "1984", "Fahrenheit" tai "Uusi uljas Maailma". Kolmen klassikon terminologia elää vahvasti ja sen väärinkäyttö vihloo mieltä. Kirjojen lukemisesta on jo vuosia ja saatta olla että muisti pätkii, mutta sosialisti pelottelemassa isoveljellä on traagista. Itse muistelisin että 1984 oli suora reaalisosialismin kuvaus ja Fahrenheit taas yleinen poliittisen korrektiuden ja oikeistolaisen ”kulttuurittoman kulttuurin” kuvaus. Ne eivät ole eivät ole visioita tulevaisuudesta, vaan ennemminkin karikatyyreja jo silloin vallinneista yhteiskunnallisista tuulista.

Huxleyn ”uusi uljas maailma” on taas näitä vanhempi, kirjana huonompi, poliittisesti sitoutumattomampi ja kirjoitushetken visiona huomattavasti hurjempi. Vuonna -32 eivät kaikki kirjan elementit olleet ilmeisiä ja vallitsevia. Sarjatuotanto, nousukausi ja tiedeusko, ihmisen muuttuminen tuottajasta kuluttajaksi, vapaa aika ja vapaamielisyys olivat silloinkin nousussa. Hitleriä ei otettu vakavasti, edellinen maailmansota oli juuri unohdettu ja tulevaisuuden usko oli voimakas. Ehkä-32 on lähempänä tätä päivää kuin arvaammekaan. Huxleyn maailmassa aikamme haasteet: vanhemmuus, uskonto, kulttuuri, taide ja tiede on ratkaistu unohtamalle ne. Edes Huxley ei uskaltanut/osannut nähdä että myös rotu ja sukupuoli olisivat esteitä tasa-arvolle ja tasapäisyydelle, täydellisen tasapäisyyden hurjimmassakaan visiossa ei osattu ajaa alas näitä käsitteitä. No visio on silti edelleen hurja ja viehättävän heteronormatiivinen.

Huxleyn visio tasapäisestä ja tyhjäpäisestä ikinuorten onnelasta on edelleen hurja. Lääkkeillä saadut korvaavat tunteet, helppo ja ripeä erotiikka, täydellinen vapaus vastuusta ja oma ennalta määrätty kohtalo, vapautus syntymästä ja vanhenemisesta. Aikamme kuva.

Huxleyn vision tekee kuitenkin hurjimmaksi se että kirjailija ei millään tavalla tee utopian ulkopuolisista sankareita, kuten kirjoissa 1984 ja Fahrenheit tehdään. Siinä missä Brandbury ja Orwell selkeästi alleviivata, että ihmisen halu olla ihminen, vapaa, on ihmisyyden keskeinen olemus, Huxley tekee systeemin epäilijöistä raukkoja ja sen ulkopuolisesta villimiehestä traagisen ja koomisen hahmon. Koko ihmisyys on tragedia. Huxley ei edes vaivaudu kieltämään Jumalaa, toteaa vain että jos Jumalalta viedään valta niin ei ole kovin oleellista onko se Jumala olemassa vai ei.

”Uusi uljas maailma”, kulttuuriton kulttuuri, eläkkeelle laitettu Jumala, unohdettu uskonto, kivuton syntymä, tuhottu ryhmäidentiteetti, poliittinen korrektius, ennen syntymää aloitettu aivopesu, kemiallisella manipulaatiolla saatu onnen tunne, ponnistelematta löytyvä porno, etukäteen aurattu elämä, onnellinen kuluttaja, vene joka ei heilu….

Olen aina vastustanut EUta koska olen ollut varma että se tulee päätymään uudeksi Neuvostoliitoksi, tai parhaimmillaankin Euroopan Yhdysvalloiksi. Epärationaalisena pelkona taustalla on kummitellut Eurabia tai uusi etelä-afrikka. Tänään tulin ajatelleeksi, mitä tapahtuu jos tämä projekti onnistuu. Tulos on Huxleyn Uusi uljas maailma tosin ilman heteroseksiä.

Toisaalta tyhmimpiä ovat ihmiset jotka uskovat että loogiset kehityskaaret jatkuvat loputtomiin. Historia tulee toistamaan itseään ja utopiat kaatuvat, hinta tavalliselle ihmiselle kasvaa vain kerta kerralta. Uskon, että koti(perhe), uskonto(tarkoitus) ja isänmaa(ryhmäidentiteetti), lapset(vanhemmuus, aikuisuus), totuus(tiede), tunne(taide), sukupuolisuus (rakkaus) ovat absoluuttisia olemassaolon pienimpiä osasia eivätkä ehdolistumisia, seksuaalisuuden vääristymisiä, tai sosiaalisia konstruktioita.
Siksi utopiat kestävät vain hetken.
Toisaalta joku nykymenosta huolestunut kirjasi saman ylös jo kauan sitten.

4 kommenttia:

Ironmistress kirjoitti...

Historialla on paha taipumus toistaa itseään. Syy on siinä, että emme opi historiasta yhtään mitään, ja siinä, että kuvittelemme voivamme revoluutiolla muuttaa sitä, minkä evoluutio on saanut aikaan.

Insinööreillä on tapana sanoa "Älä ikinä koske toimivaan systeemiin". Se tarkoittaa, että jos kerran toimivaksi saatua järjestelmää, prosessia tai laitteistoa aletaan peukaloimaan, tuloksena on yleensä joko katastrofi tai paljon huonommin toimiva apparaatti kuin aiemmin. Tai kuten eräs työkaveri totesi: "Mopon viritys on onnistunut, jos tehot eivät laske ja polttoaineenkulutus nouse virityksen jälkeen".

Ja sama pätee yhteiskuntaan. Nuo perusasiat ja -arvot - koti(perhe), uskonto(tarkoitus) ja isänmaa(ryhmäidentiteetti), lapset(vanhemmuus, aikuisuus), totuus(tiede), tunne(taide), sukupuolisuus (rakkaus) - ovat luontaisen kulttuurievoluution kautta muodostuneita konstruktioita, ja toiminnallisesti absoluutteja sellaisia. Ne ovat muotoutuneet luontaisen kulttuurievoluution kautta ja osoittautuneet paremmiksi kuin kilpailevat mallit - kaikkea on ehditty kokeilla, ja tuloksena on ollut aina katastrofi - ja niiden peukaloiminen merkitsee aina väistämättä tragediaa.

Ruukinmatruunalla on tapana tarkastella kulttuurievoluutiota ja yhteiskuntaa samoista lähtökohdista ja samoilla kriteereillä kuin biologista evoluutiota ja ekosysteemiä. Kehitys tapahtuu evoluution, ei revoluution, kautta. Kaikki keinotekoiset konstruktiot ja utopiat osoittautuvat väistämättä luonnollisia struktuureja huonommiksi ja kilpailukelvottomiksi niiden kanssa. Revoluutiolla (på finska vallankumous) saadaan vain parhaimmillaan sotku ja pahimmillaan kärsimysnäytelmä aikaan.

Konservativismi perustuu kestävään kehitykseen. Muutos tapahtuu luonnollisella prosessilla, omalla painollaan. Liian vähän muutosta johtaa stagnaatioon ja luutumiseen, liian paljon puolestaan anarkiaan ja nyrkkivaltaan. Konservatiivisessa viitekehyksessä muutos on keino, ei päämäärä sellaisenaan. Huonot ja vanhentuneet struktuurit ja konstruktiot häviävät luontaisessa kulttuurievoluution lamarckistisessa kilpailussa kun ympäristöreunaehdot muuttuvat, mutta muutos muutoksen vuoksi johtaa väistämättä ongelmiin.

Euroopan unionissa on se hyvä puoli, että a) se on muotoutunut talouden ehdoilla ja b) kaikki jäsenvaltiot ovat demokratioita. EU on olemassaolollaan estänyt sodan syttymisen Euroopassa, eikä kolmatta maailmansotaa ole tarvinnut pelätä. Mutta on meidän oma valintamme, tuleeko EU:sta Eurostoliitto - monoliittinen, byrokraattinen ja ankara diktatuuri, vaiko Pyhä Saksalais-Roomalainen keisarikunta, löyhä valtioliitto, jolla on yhteistä vain raha, tullirajat ja lainsäädännön suuret linjat, mutta muutoin jokainen tekee itse kuten ennenkin.

Katsopa ruukinmatruunan päivän mietelmä. Siinä on hänen mielipiteensä tyhjänpäiväisten humanististen aineiden lukemisesta yliopistossa - siis sellaisesta opiskelusta, mistä ei saa minkäänlaista ammattipätevyyttä, toisin kuin insinööreillä, lakimiehillä, lääkäreillä ja ekonomeilla.

Dr. Doctor kirjoitti...

Kiitos kompauksesta, anteeksi ala-arvoisesti kirjoitetusta postauksesta. Yritän järkeistää tunnettani, että EU on ilmestyskirjan peto ; ).
Minussa elää halu löytää sylttytehtaita. Jotain on vihatttava ja vastustettava jotta jaksaa elää (jonkun puolesta).

Tuo "luontaisen kulttuurievoluution kautta muodostuneita konstruktioita" selitys on tietysti järkevämpi kuin oma "jumalaiset perusarvot".

Olen viimeaikoina yrittänyt edes hiukan ymmärtää fysiikan viimeisiä teorioita aineen olemuksesta... en ole kyennyt.

Minulle riittää atomeista koostuva maailman kaikkeus.

Tiedemies kirjoitti...

Oho. En täällä usein käy, mutta...
Täytyy nyt vähän rauhoitella. Et sinä ole mikään kaiken pahan alku ja juuri. Olet mielestäni vain vähän hölmö ja kuvittelet merkityksiä asioille, joilla niitä ei ole, kuten mitä sukupuolta ihmiset ovat, minkä värinen heidän ihonsa on ja mitä kieltä he puhuvat.

Eikä tässä mitään tuhoa ole tulossa. Vitutusta vaan, kun asiat tulevat kallimmaksi ja säikyt hölmöt pistävät kaiken milloin minkäkin syyksi.

Anonyymi kirjoitti...

sarkasmi voi olla mautonta suurina annoksina ja
minä olen insinöörien kanssa samaa mieltä, toimiva systeemi on jätettävä rauhaan
jos nyt sitten näet kuitenkin onnettoman ihmisen, joka ei tahdo näyttää olevansa pulassa..siinä hyvä aihe