torstai 1. maaliskuuta 2007

NELJÄ VUODENAIKAA

Talvidelirium iski yllättäen
Silti yhä kävelen
läpi hangen viisimetrisen
läpi yön lumikissojan
Näen kuun verenpunaisen
lävitse kaamoksen
Tunnen maan routaisen
Läpi kengänpohjien

Kevätkänni tuli kolisten
viattoman korvat lukiten
Se katkaisi kiiman lumikissojen
Se teki naisestani eläimen
Kuolaavan kiimaisen
Jatkan läpi leikkien
likaisten
Väsy en
Olen yhä nälkäinen

Se kesä kesti vain kuukauden
Olin krapulassa viikon viimeisen
Nyt yötyöttömänä seikkailen
Yöttömässä yössä samoilen
Kanssa ystävien
Sammun kanssa tähtien
Kesäisten
Kera vieraiden
ihmisten

Syksy sateinen
Kostutti kurkun pienen ihmisen
Ennestäänkin kasteisen
Ja minä tulen ja menen
Lailla nousuveden
Ja tulva täytti eteisen
Sotkuisen

Ja jouluna teurastan
kylmän kalkkunan

2 kommenttia:

helanes kirjoitti...

Et siis kylmää sikaa,
vaan kalkkunaa pika pikaa.

Allyalias kirjoitti...

Pidän tästä runosta. Tässä oli paljon hyviä kielikuvia.