lauantai 30. toukokuuta 2009

Olo vikuroi

It's the same, I sometimes wonder
if something or other's in my headbone.


Olo ei ole vielä vakiintunutkaan.

Nukun 12 h vuorokaudessa ja pulssi puskee alle 60 lyönnin minuutissa jos en urheile. En tiedä johtuuko vieroituslääkkeestä vai nikotiinin puutteesta. Täytyy ottaa selvää puran lääkkeen puolitusten kautta seuraavan viikon aikana.

Olo on ok mutta urheillessa lähtönopeus on luokkaa märkä rätti, juosta kyllä jaksaisi.

Selatessani youtubea sain vastauksen kysymykseen kahdenkymmenen vuoden takaa onko Cardiacs tekotaiteellista paskaa, vai maailman merkittävin tuntematon bändi. Tällä pulssi nousee..

sunnuntai 24. toukokuuta 2009

Entinen nikotinisti

Tupakkalakko on asianomaiselle kokemus, jota voi verrata lobotomiaan tai raaja-amputaatioon ilman analgesiaa. Ei tupakoivan voi olla hiukan vaikea käsittää tai kiinnostua tapahtumasta. Eikä tietysti tarvitsekkaan

Minun oli todella vaikea motivoitua lopettamiseen, tupakointi kuuluu osana lihansyöjäkäsiaseaseheteronationalistiisraeldiggari klusteria jota edustan. Tupakointi on paitsi huono tapa, niin myös uskontunnustus, elämäntapa ja harrastus. Ja suojakilpi ja linssi ja näkemys, ettei tilastollinen todennäköisyys koske juuri minua, koska minä olen poikkeustapaus.

Tupakointi sopii erottamaan rutiinityötä kognitiivista ponnistusta, se on viiden minuutin defibring tarvittaessa... se on kaikkea mitä työtätekevä tarvitsee, ainakin työnantajan mielestä. Se on vastavaikuttaja alkoholille ja aggressiolle.
Se on kainalosauva jota aikuinen ei enää tarvitse.

Luin tarkkaan vihreän langan ja huomasin että vihreät eivät vastusta tupakan polttoa joten tupakoinnin vastustaminen on paitsi lääketeollisuuden salaliitto niin myös järkevä yksilööllinen ratkaisu.

Olen ollut yli sata tuntia tupakoimatta ja tänään en ole kärsinyt vieroitusoireista. Champix lääkitys toimi uskomattoman tehokkaasti ja elämäni ensimmäinen tupakkalakko oli menestys. En kirjoittele aiheesta enempää. Jos noin kuukauden kuluttua alan kirjaamaan väkivaltafantasioita niin se todennäköisesti on lääkityksen sivuvaikutus, ja jos alan uudelleen polttamaan niin ilmoitan, mutta tämä tarina muutoin päättyi tähän.

Välitön terveysvaikutus subjektiivisesti mitätön, mutta nuo puoliintuneet verenpainearvot hämmentävät. kolmas päivä lakkoa oli kivulias.

Palataan runojen ja konservatiivisen kansallistunteen merkeissä pian. Kiitos tuesta kaikille.

perjantai 22. toukokuuta 2009

60 tuntia- uussavuton

Eilen joku romautti kivitalon niskaan. Svua ei kuitenkaan noussut.

Muutoin urheilua ja nukkumista. Ei onnistuisi työssäkäynti.

Toisten tupakkalakosta lukeminen ei varmaan ole maailman mielenkiintoisin aihe, mutta muutakaan ei nyt tule mieleen.

keskiviikko 20. toukokuuta 2009

Toimii

22 h ilman tupakkaa.

Verenpaine
1.1 160/105
1.3.140/90 (työ pois)
20.5. 120/75 (tupakka pois)

äo puoliintunut, toivottavasti väliaikaista.

maanantai 18. toukokuuta 2009

8.-9.


Valmistautumista...

Sikarit poltettu pois kuleksimasta, haettu vielä kolme askia tupakkaa.

Kuntosali avattu.

Vielä huominen ja ohi on. 60 savuketta max.

sunnuntai 17. toukokuuta 2009

4.-7. tbl

Hyvää kaatuneiden homofoobikkojen muistopäivää.

Uutiskommentointi on mahdotonta legendaarisen parodiahorisontin yli. Taistelu lapsen oikeudesta homoseksuaaliiin vanhempiin kiihtyy. Espoon keskuksessa mies oli ilmeisesti purrut koiraa ja valtakunnallinen (ala)pää-äänen kannattaja menettänyt vähäisenkin suhteellisuudentajunsa. RKP yrittää epätoivoisesti alittaa vihreät.

Sieto lisää tuskaa.

Lääkitys taitaa kuitenkin olla kohdallaan. Tupakkatauot harvenevat, mutta oudosti pitenevät. Kaksi päivää lopulliseen ratkaisuun. Ei sivuvaikutuksi paitsi flashback 80 luvulta. Näin nämäkin livenä Amsterdamissa silloin, poltin paljon tupakkaa(kin) ja ostin levynkin... nyt vähän ihmetyttää.

perjantai 15. toukokuuta 2009

3. usko tai älä

Muistatteko lapsuuden sanomalehdissä opetettiin maailman ihmeitä "Usko tai Älä" nimisen tietosarjakuvan avulla...

Usko tai älä...

Tulin ajatelleeksi että jos kaikki elämäni aikana poltetut neljännesmiljoonaa savuketta asetettaisiin päiväntasaajalle...

niin olisivat siinä neekerit kyllä ihmeissään.

Eli Champix ei toistaiseksi ole tehnyt minusta mukavampaa ihmistä. Tupakointi kyllä sujuu vielä,...tupakka kestää tosin hiukan kauemman. Olo on pahimmillaan kuin kahden lounaskeskioluen jälkeisessä krapulassa. Parhaimmillaan ok.

Huomenna annoksen tuplaus. Jatketaan...

torstai 14. toukokuuta 2009

PiPiPilleri

Pilleri numero 2.

Savuke numero 267 001 ei maistu hääppöselle. Muutoin ei vielä sivuvaikutuksia, vielä 5 päivää lopulliseen ratkaisuun. Tpakointi pitäisi lopettaa hoitopäivänä 8.

Tupakkamuisto vm. 1989.

Pohjan prikaatin sotilassairaalan sisäpihä, lämpöä yli 40 o C. Tammikuu - 20 o C.
Keskiyön tupakka. Sotilasmestari saapuu paikalle.

"Tuo tupakka sammuu nyt!"

5 sekunnin kuumeinen tuijotus tulipäähän.

"Ei sammunut, pitäisikö stumpata ?"

tiistai 12. toukokuuta 2009

MuMuMuMuutoksia

Minä en voi muuttaa aikaa, aika voi muuttaa minua.


Miehenmallini on realimaailmassa ollut aika selkeä.

Viriiliä päihtynyttä etsimistä kunnes se oikea löytyy. Kaveria ei jätetä. Mielinmäärin kahvia tupakkaa. Perheen myötä paljon töitä, olemista kunnolla. 30-kymmenen korvilla vieroittuminen viinasta, lapsia, töitä ja tupakkaa.

Ja sitä samaa kunnes oireet alkavat, 50-vuotispäivät ja ensimmäinen isku. Pari vuotta kituutusta työn ja eläkkeeen rajamailla, toinen isku...ja pois häiritsemästä. Itkeviä omaisia ja kysymys miksi.

Kohtalo ja/tai yleensä puolellani oleva Jumala ohjeistivat kansainvälistä suuryritystä lopettamaan työsuhteeni ja ensitarmoni meni keskenolevien asioiden korjaamiseen. Yllättäen terveys ja elämä lähti muuttumaan. Vuosia sukanvarteen kerätytyt säästöt ja lähes maksettu asunto antoivat taloudellista turvaa. Mikäs tässä on ollessa....

Minulla on koneella jokin suht isoon tilastolliseen otantantaan perustuva elinaikaodote laskuri... ja olen yllättäen saanut vuosikymmenen lisää... Paino, verenpaine, vatsahaava, unihäiriöt ovat normalisoituneet. Minä elän. Lapset ovat lähempänä ja vaimo rakkaampi kuin aikoihin.

Olen aina ollut tupakan puolestapuhuja, täydellinen suoja Parkinsonin tautia vastaan, ei Chronintautia, rintasyöpää, munasarjasyöpäää vastaan. Ratkaisu huutavaan välittäjäainepulaan.

Paskat,mikä mahtaa olla todenäköisyyteni saada munasarjasyöpä.

Kaikki ihailemani taiteentekijät tupakoivat, kaikki sukuni edesmenneet miehet polttivat, äitini polttaa, kaikki naiset joiden kanssa olen eksynyt sänkyyn ovat polttaneet, vaimoni tosin lopetti pysyvästi raskauden myötä tai oikeastaan jo siihen valmistautuesaan, kuukautta aikaisemmin (olen mä vaan aika sonni !).

Paskat, iso raha on huijannut kaikkia ihailemiani ja rakastamiani henkilöitä.

Tupakka on ollut ystäväni joka ei ole vaatinut kuin pari euroa päivässä, mitään haittavaikutuksia ei ole ollut. Ilot, surut, kuolemat, kivut, syntymät, kuolemat aina se on ollut mukanani.

Terveystilastot eivät vakuuttaneet (tosin useimmat metaanalyysit ovat huonosti tehtyjä). Subjektiivinen kokemus ei vakuuttanut, tupakka on hyvää. Sosiaalinen painostus ei vaikuttanut.
Terveysfasismi ei vaikuttanut.

Muutoksen sai aikaan neljä vuotias joka kysyi onko tupakointi vaarallista (itselleen voi valehdella lapselleen ei)., muutoksen sai aikaan oivallus.

”Tupakointi on monikulttuuria keholle, minua ei vaivaa ”huutava” välittäjäaine pula.”

Mutta ihminen on heikko. 30 x 356 x 25 mielyttävä kokemus jättää muistijäljen ja tyydytetyt reseptorit tulevat huutamaan lisää.... En ole koskaan ennen yrittänyt tupakkalakkoa ja en ennen tätävuotta ajatetllut sitä mahdollisuutena. Halua onnistua - en yrittää.

Huomenna Champix – ensimmäinen tabletti.
Kirjoitan odotettavissa olevat sivuvaikutukset,psykoosit ja itsetuhoiset aikeet tähän blogiin. Tiedän että tylsintä kuultavaa on toisten unet ja tupakkalakko kuvaukset, mutta dokumentoidaan kuitenkin. Haastatte sitten Pfizerin oikeuteen jos huonosti käy.

Olin ennen tupakoiva, ylipainoinen, kristitty valkoinen, heteromies.

Pian siis vain kristitty heteromies. Toivottavasti listan lyheminen päättyy tähän...