perjantai 30. toukokuuta 2008

FAQ

Kysymys; Oletteko lahjottu vai kiristäjä? Idiootti vai maanpetturi? EU myönteinen vai Suomivastainen? Aviorikkoja vai yksinhuoltajien ahdistelija?

Vastaus; "Koko Suomi on pidettävä asuttuna. Suomesta ei pidä tehdä yhtä Pasilaa".

maanantai 12. toukokuuta 2008

Nautin

En kärsi vainoharhoista, uskonnollisesta psykoosista tai topeliaanisesta fiktiosta.

Vaan nautin jokaisesta sekunnista.

torstai 8. toukokuuta 2008

Vanhoista kirjoista huomaa ettei uusia tuulia ole

Olen viimepäivät tuhlannut paitsi työnteon ja loistavan ”hyvää ja kaunista” listani kirjoitusten parissa niin myös lukijana ja kommentoijana ”the other side” netti kirjoittelun parissa.

Valtavirta media (MSM) on jo pitkään tiennyt että maailma kehittyy ja paranee kun jumalharha haudataan, miehet kastroidaan, lapset homogenisoidaan, rodut kielletään, tupakoijat tapetaan, rajat poistetaan, kipu kielletään ja verotetaan kaikkea mikä liikkuu, tuetaan kaikkea sitä mikä ei toimi ja hävetään kaikkea mitä on tehty. Valtavirtamediassa on kuitenkin vahvana usko että kaikki kauheudet ovat vain hetkellisiä häiriöitä ja huomenna on kaikki taas paremmin.

Blogi-maailman MSM linjan ulkopuolisia pahiksia ja idiootteja tuntuu pelottavan sama asia kuin minua. Maa ja maailma, yhteisö ja yhteiskunta, ihmiset ja eläimet ovat nopeasti muuttumassa huonompaan suuntaan. Syyksi tulevaan tuhoon ja kärsimykseen arvioidaan salaliittoja (vainoharhaiset blogit), idioottimaisia johtajia (elitistiset blogit), jumalaa (ateistiset blogit), typerä kansoja(sosialistiset blogit), tulonsiirtoja (libertaari blogit), miehiä(feministiset blogit), minua(Tiedemiehen blogi), moni blogi on tosin sekoitus ainakin kahta genreä.
Vaikka pelot ovat hiukan erilaisia ja tulkinta täysin vastakkainen niin terminologia on yllättävän samankaltaista. Vastapuolen olkiukkoa rakennetaan samoista aineista. Vanhoja historiallisia henkilöitä ja tapahtumia arvotetaan nykyajan arvoilla ja ihanteilla. Tämä rasittaa minua joka yritän arvottaa vanhoilla arvoilla nykyajan maailmaa. Mutta kuka olisi täydellinen…

Kaikkia tuntuu kuitenkin vaivaavan tunne että totuus on tuolla ulkona ja isoveli valvoo ja vahvistuu. Painajaiskuvaus haetaan SF klassikoista kuten "1984", "Fahrenheit" tai "Uusi uljas Maailma". Kolmen klassikon terminologia elää vahvasti ja sen väärinkäyttö vihloo mieltä. Kirjojen lukemisesta on jo vuosia ja saatta olla että muisti pätkii, mutta sosialisti pelottelemassa isoveljellä on traagista. Itse muistelisin että 1984 oli suora reaalisosialismin kuvaus ja Fahrenheit taas yleinen poliittisen korrektiuden ja oikeistolaisen ”kulttuurittoman kulttuurin” kuvaus. Ne eivät ole eivät ole visioita tulevaisuudesta, vaan ennemminkin karikatyyreja jo silloin vallinneista yhteiskunnallisista tuulista.

Huxleyn ”uusi uljas maailma” on taas näitä vanhempi, kirjana huonompi, poliittisesti sitoutumattomampi ja kirjoitushetken visiona huomattavasti hurjempi. Vuonna -32 eivät kaikki kirjan elementit olleet ilmeisiä ja vallitsevia. Sarjatuotanto, nousukausi ja tiedeusko, ihmisen muuttuminen tuottajasta kuluttajaksi, vapaa aika ja vapaamielisyys olivat silloinkin nousussa. Hitleriä ei otettu vakavasti, edellinen maailmansota oli juuri unohdettu ja tulevaisuuden usko oli voimakas. Ehkä-32 on lähempänä tätä päivää kuin arvaammekaan. Huxleyn maailmassa aikamme haasteet: vanhemmuus, uskonto, kulttuuri, taide ja tiede on ratkaistu unohtamalle ne. Edes Huxley ei uskaltanut/osannut nähdä että myös rotu ja sukupuoli olisivat esteitä tasa-arvolle ja tasapäisyydelle, täydellisen tasapäisyyden hurjimmassakaan visiossa ei osattu ajaa alas näitä käsitteitä. No visio on silti edelleen hurja ja viehättävän heteronormatiivinen.

Huxleyn visio tasapäisestä ja tyhjäpäisestä ikinuorten onnelasta on edelleen hurja. Lääkkeillä saadut korvaavat tunteet, helppo ja ripeä erotiikka, täydellinen vapaus vastuusta ja oma ennalta määrätty kohtalo, vapautus syntymästä ja vanhenemisesta. Aikamme kuva.

Huxleyn vision tekee kuitenkin hurjimmaksi se että kirjailija ei millään tavalla tee utopian ulkopuolisista sankareita, kuten kirjoissa 1984 ja Fahrenheit tehdään. Siinä missä Brandbury ja Orwell selkeästi alleviivata, että ihmisen halu olla ihminen, vapaa, on ihmisyyden keskeinen olemus, Huxley tekee systeemin epäilijöistä raukkoja ja sen ulkopuolisesta villimiehestä traagisen ja koomisen hahmon. Koko ihmisyys on tragedia. Huxley ei edes vaivaudu kieltämään Jumalaa, toteaa vain että jos Jumalalta viedään valta niin ei ole kovin oleellista onko se Jumala olemassa vai ei.

”Uusi uljas maailma”, kulttuuriton kulttuuri, eläkkeelle laitettu Jumala, unohdettu uskonto, kivuton syntymä, tuhottu ryhmäidentiteetti, poliittinen korrektius, ennen syntymää aloitettu aivopesu, kemiallisella manipulaatiolla saatu onnen tunne, ponnistelematta löytyvä porno, etukäteen aurattu elämä, onnellinen kuluttaja, vene joka ei heilu….

Olen aina vastustanut EUta koska olen ollut varma että se tulee päätymään uudeksi Neuvostoliitoksi, tai parhaimmillaankin Euroopan Yhdysvalloiksi. Epärationaalisena pelkona taustalla on kummitellut Eurabia tai uusi etelä-afrikka. Tänään tulin ajatelleeksi, mitä tapahtuu jos tämä projekti onnistuu. Tulos on Huxleyn Uusi uljas maailma tosin ilman heteroseksiä.

Toisaalta tyhmimpiä ovat ihmiset jotka uskovat että loogiset kehityskaaret jatkuvat loputtomiin. Historia tulee toistamaan itseään ja utopiat kaatuvat, hinta tavalliselle ihmiselle kasvaa vain kerta kerralta. Uskon, että koti(perhe), uskonto(tarkoitus) ja isänmaa(ryhmäidentiteetti), lapset(vanhemmuus, aikuisuus), totuus(tiede), tunne(taide), sukupuolisuus (rakkaus) ovat absoluuttisia olemassaolon pienimpiä osasia eivätkä ehdolistumisia, seksuaalisuuden vääristymisiä, tai sosiaalisia konstruktioita.
Siksi utopiat kestävät vain hetken.
Toisaalta joku nykymenosta huolestunut kirjasi saman ylös jo kauan sitten.