torstai 31. toukokuuta 2007

Testattu

Tulipa oltua eristyksessä.

Konsultti testasi ja koulutti paremmaksi ihmiseksi, ryhmän jäseneksi, työntekijäksi ja johtajaksi.

http://en.wikipedia.org/wiki/Myers-Briggs_Type_Indicator

Tulkitsin itse testin lopputulosta että olen sisäänpäinkääntynyt psykopaatti. Pidän enemmän introvertista kuin ekstrovertista tai pervertista luonteen laadusta. Tämän tiesin jo ennen testiä.

On se vaan kumma nyt kun ei ole enää rotuja tai kulttuureja, niin tavallisen tallaajan voi tunkea lokeroon tosta vain.

Iltaisin sai juoda firman viinaa.

Konsultti sanoi lohdutukseksi, että tämä testi ei kerro mitään älykkyydestä, kyvykkyydestä tai ahkeruudesta. Persoonallisuus testisä ei voi saada hylsyä.

Hieno homma. Mitäköhän se työnataja sitten tahtoi tietää ? Jäi arvoitukseksi ?

perjantai 25. toukokuuta 2007

KUKA 2

Olen eläin vailla erektiota
Ärsyke vailla reaktiota
Olen siivetön satiainen
Neekeri-juutalainen
Olen vuoden vanha vappupallo
Hyttysen pääkallo
Valkoselkätikka kelopuussa
Ilotulitus kesäkuussa
Olen myrkky vailla uhria
vanhan grafitin tuhria
Olen pahaa taikaa
mustaa magiaa
Vailla velhoa
Ensi ilta vailla verhoa
Olen valvottava kehtolaulu
Kehystetty kertotaulu
Lyömätön naamataulu
Olen pala raakaa lihaa
Iso läjä rotuvihaa
Olen hiomaton timantti
Tyhjennetty taskumatti
Olen kuu vailla katsojia
Peli ilman pelaajia
Olen tajuton tietäjä
Lämmin läjä

Olen niin pirun pikkuinen
mutta tarpeeksi iso kuitenkin
mutta jos vielä pienenen
yhdenkään minuutin

niin
Vaan pitäisikö vaihtaa
päätä vai passikuvaa
kirjaa
vai kirjastoa
Jumalaa
vai uskontoa
Säätä vai ilmastoa
Vaan vielä on aikaa
ei paljon mutta tarpeeksi
vielä voin antaa anteeksi
Vielä voin uutta alkaa

Vai pitäisikö unohtaa
mennä nukkumaan
Ei se on myöhäistä
Ehdin jo herätä.

Sisäpiiribloggaus blogistanian pakolaisille

Meitä oli kasassa se tavallinen jengi.

Pakolaisia, oudon näköisiä ihmisiä. Oudot nimet ja ei henkilöhistoriaa.

Blogistanin pakolaiset, usual suspects.

Laiva oli täynnä, ryystimme Reino riistomokkaa ja kehuimme lottia joka oli kiusannut hyvien ihmisten lapsia. Me olimme tehneet tätä ennenkin.

Joukkomme oli harventunut "vääräuskoinen" oli kadonnut, pikkupoika oli hukkunut väittäessään että merenpinta ei nouse, luin siitä aamun lehdestä. Joillakin meistä oli ollut joskus oikea nimi mutta PMS (puumalaisen media siivous) oli vienyt ne pois. Katsoin ympärilleni, aika velikultia. Kansankokonaisuus tai pelkkää sisukasta hätäpäiden kalinaa, samanlaisia oxymoroneita kaikki tyynni. Sama se, ei me ketään oikeasti häiritty. Muisteltiin vaan vanhoja ja haaveiltiin paremmasta.

Se oli hyvä hetki. Meillä oli vielä oma paikkamme, lailisesti vallattu talo tai laiva internetin laidalla.

Yhtäkkiä kaikki muuttui, laivan seinä kaatui rytisten. Se oli anonyymi. Tuo multikulttuurin uljain luomus. Ainut aikamme supersankari. Ei isää, äitiä, kulttuuria, uskontoa, historiaa, persoonaa, paheita. Vain puhdasta tasoarvoa ja multikulttuuria.
Olin kohdannut anonyymin ennenkin, suoli24 laitamailla. Ja aina kun olin kirjoittanut jotain älykästä, se oli kiskaissut hurjimman aseensa-leimasimen. Kaikki tekstini oli tuhottu rasistileimalla, juuri ennenkuin ne katosivat. Joskus kirjoittelin joidenkin blogien kommenttiosastoille ja voitettuani väittelyitä tutustuin sen vieläkin hurjempaan aseeseen, natsikorttiin, tuohon keskustelupokerin jokeriin joka lopettaa pelin ja ratkaisee voittajan.

Mutta nyt oltiin blogistanissa, täydessä laivassa, ystävien keskellä. Natsikortti ei toimisi täällä, näillä jätkillä oli pinta teflonia, rasismi leimakaan ei tarttuisi.

Mutta aliarvion anonyymin, se keksi aina jotain uutta. Anonyymin ylivertainen äly, laaja elämänkokemus ja pirullinen kekseliäisyys yllätti taas.

"Vitun piilohomot"
https://www.blogger.com/comment.g?blogID=20839354&postID=1283348044523810934

Tähän ei ole vastaväitettä, meidät oli lyöty. Kaikki oli menetetty. Anonyymi ratsasti auringonlaskuun, hevonen ei ollut valkoinen.

Siis perkele. Nyt paloi sulake.

Eikö ole mitään muuta argumenttia konservatiivista/nationalistista maailmankuvaa vastaan kuin "piilohomo". Kaikissa 2000 luvun elokuvissa konservatiiviset hahmot paljastuvat valehtelijoiksi, pervertikoiksi tai kaappihomoiksi (American Beaty). Tätä on taas niin tätä.

Winston Churchill sanoi kun Lontoon (siviili) pommitukset alkoivat. Tuosta näkee, että he eivät voineet lyödä meitä sotilaallisesti, tuo kertoo keinojen lopusta ja siitä että me voitamme.

En haluaisi aliarvioida anonyymiä, se keksii taas jotain uutta, toivottavasti jättää ainakin äitini rauhaan. (Joka on parempi kun anon äiti, lällällää.)

Minuusta tuntuu, että olemme saamassa äänemme kuuluviin.

P.S Ano, ja mitä vikaa siinä homoilussa nyt sitten olikaan ? Ai niin, vapaamielisessä maailmassa sitä EI saa enää tehdä kaapissa. Presidentimmekin kielsi.

tiistai 22. toukokuuta 2007

Kuningas alkoholi

Mikään ei saa mustavalkoista maailmankuvaani harmaammaksi kuin alkoholi.
Vanha kirjoitus hyvässä blogissa sai ajatukset liikkeelle.
http://kansankokonaisuus.blogspot.com/2007/05/sikin-vai-naisen-etu.html

Yksilön oikeus päättää omista asioistaan on mielestäni ehdoton. Mutta kun katsoo kotikaupunkini keskustaa tai FAS-lapsi tilastoja, niin nousee tunne että jonkun täytyisi tehdä jotain. Kenen ja mitä. En tosiaan tiedä.

Miten tähän jouduttiin ? Ei kai kukaan kuvitellut että juominen Suomessa vähenisi kun hinta puolitetaan. Itse ajattelin aikanan kuitenkin, ettei se näin paljon lisääntyisi, sillä omaa juomistani ei ole raha ikinä rajoittanut. Viina on ollut aina rahan väärtti kun sitä on tarvittu.

Elämäni parhaat ja pahimmat (pl. syntymät ja kuolemat) hetket on vietetty humalassa ja alkoholi on ennemminkin ollut entsyymi olemassa olevalle surulle ja ilolle kuin niiden aiheuttaja. Olen kaiketi ollut onnekas. Alkoholi on antanut paljon, mutta pilannut aika vähän.


Monet juovat nykyisin niin paljon, että koko elimistö muuttuu. Myrkyttyy tai muuttuu kokonaaan toisenlaiseksi. Tästä alkoholimarinoinnista en tiedä mitään. Kai nämä ihmiset ovat oikeasti sairaita ja rikki, jo ennen elämänsä ensimmäistä huikkaa.

Toisenlaisesta tavanomaisemmasta alkoholismista on kokemusta. Lyhyesti oma uusi ajatus; alkoholi on nauhoitus. Ihminen, joka on alkoholisti elää samaa päivää, hetkeä tai periodia, yhä uudestaan. Aamulla hän sanoo "hyvää huomenta", mutta todellisuudessa hän ajattelee seuraavaa kertaa jolloin on taas luvallista juoda viinaa. Syy viinan juomiseen voi olla mikä tahansa. Sairailla ihmisillä nauhoitus on päivän pitkä, meilä muilla sen kesto vaihtelee. Klassinen suomalainen nauha on viikon pituinen, Irwin teki siitä jopa laulun. Levy alkaa alusta joka viikonloppu. Taas viis päivää sitä vanhaa ja se viikonloppu.

Nauhoitus voi olla heikolle tuki. Minulla on kaikinpuolin mukava setämies, joka kerran viidessä vuodessa juo kymmenen hehtaaria metsää, loukkaa kaikkia rakkaitaan ja ampuu ohikulkijoita haulikolla(ohi). Kun tilanne päättyy, hän tulee uskoon, raivaa peltoa, kaataa metsää, saattaa vaimonsa raskaaksi ja rakentaa uuden talon tai vähintään lisäsiiven. Onni ja autuus jatkuu vuosia ja taas "yllättäen"vanha nauha päälle.

Pohjanmaalla elää vahvasti ajatus, työ pelastaa, Jumala suojelee, lapset ovat siunaus ja tarkoitus. Syöpä tappaa ja viina vie. Vanhoja kunnioitetaan ja Jumalaa ei pilkata. Ei sille ihminen mitään voi. (Ja joku väittää vielä Suomalaista kulttuuria köyhäksi.)

Moni alkoholista uskomattovan hyvän olontunteen saavista ihmisistä on taipuvainen uskonnollisuuteen, ja hyvän ja pahan tasapainoon. (Kuten minä) Itse muistan tehneeni uskomattomia työsuoritteita, vain jotta se antaisi moraalisen oikeuden juoda. Nyt kun enää juurikaan juo, huomaan työmoraalini alkaneen järkkyä pahemman kerran. (Blogataan tuntipalkalla). Useat extreme töitä tekevät ovat periodialkoholisteja. Mutta nykyisin uskon että raskas huvi vaatii raskaan työn oikeutuksekseen, ei päinvastoi kuten perinteisesti oletetaan.

Mutta mikä siinä on vikana, että ihminen ansaitsee oikeutuksensa juoda ? Isäni oli viikonloppujuoppo, mutta ei tällä aiheuttanut mitään harma läheisilleen. Päinvastoin.

Sain tänään oivalluksen, että hänen elämänsä oli toistuva nauha, totuttujen asioiden tekemistä uudestaan ja uudestaan, seuraavan ansaitun vapaan odottomista... Toistoa. Onneksi oli hyvä levy.

Tajusin juuri, että en noin kymmenenvuotisen "kaikki vapaa-aika ja raha" juopottelun aikana juurikaan ollut masentunut tai surullinen. Ehkä loputtomissa känni keskustelu sessioissa tajusin jotain oleellista, mutta ei se ollut sen arvoista että menetin kymmenen vuotta elämästäni nauhoitukseen. Nyt tunnen masennusta, vihaa, kipua, surua ja se auttaa ymmärtämään mistä elämässä on kyse. Se pakottaa tekemään jotain. Nykyisillä lähiö haisuleilla ei taida olla työtä, perhettä tai tarkoitusta joka pidentäisi heidän nauhoitusta. Yhden soinnun nauhoitus ja kyvyttömyys tehdä luterilaista hyvitystyötä ajaa ihmisen aika ohueksi, lopulta olemattomaksi alkoholi marinoiduksi entiseksi mieheksi. Nauha lyhenee ja levy rahisee.

Känni on loputtoman loopin taitekohta ja juominen ei kannata, ei edes niille jotka sen mielestään hallitsevat. Juominen kannattaa joillekin, mutta ei aina ja kaikille, ei ainakaan säännöllisesti. Alkoholi on vanha nauha, uudestaan ja uudestaan.

Alkoholi(smi) on yksilön tragedia, koska se estää tuntemasta negatiivisia tunteita oikeasti. Se estää kivun ja kasvamisen. Se tekee ihmisestä supistuvan ympyrän, nauhoituksen. Se vie ammattijuopolta kaiken ajan ja viikonloppujuopolta, ne päivät jotka hän odottaa seuraavaa annosta.

Alkoholi(smi) on yhteiskunnan tukema tragedia. Koska ilmainen raha poistaa alkoholin ansaitsemiseen tunteen, joko hyvillä teolilla tai kovalla työllä. Ymmärtaväinen ralativistinen ihmisnäkemys tekee alkoholistista uhrin, taikka sairaan, vaikka alkoholismi on puhdasta itsekkyyttä, laiskuuta ja kyvyttömyyttä.

Alkoholi tekee miehestä "naisen", typerän, epäloogisen, puheliaan ja riitaisan. Vanhemmiten kasvaa myös tissit.

Alkoholi tekee naisesta "miehen", väkivaltaisen ja kärsimättömän. Vanhemmiten kasvaa myös parta.

Toisaalta, alkoholi on ansaittuna nautintoaiheena voittamaton. Sielun lukkojen avaaja, pääli- ja alitajunnan yhdyssilta, umpisolmun avaaja. Estot ilon edestä poistaja, todellisen mielipiteen avaaja. Ilon alleviivain ja masennuksen laukaisin. Ja ainakin minä pidän viinan mausta ja krapulaseksistä. Ja kyllä se suu napsaa vieläkin, elämässä vain on nyt jotain muuta. Omaa ja oikeaa, ilman uusintoja.

Mutta mielestäni tilanteen paheneminen Suomessa ei johdu siitä, että viina on vähän halvempaa. Tilanteen paheneminen on seurausta työn, kodin, uskonnon (ehkä en saa isänmaata ympättyä tähän) alasajosta.

Ihmisen tekee aina mieli viinaa sitä ei tarvitse (saisi) tukea ilmaisella rahalla ja aina on laiskoja ihmisiä, sitä ei saisi tukea ymmärtämällä. Aina on pahoja ihmisiä ja heidät tulisi tuomita.

Viina on nauhoitus, elämä live lähetyksenä koetaan selvin päin. Viina ei ehkä olekaan viisasten juoma, mutta ehkä se sopii paremmin kunnon kansalaisille joilla on varaa ostaa sitä.

Minun kuninkaani on alennettu kansanedustajaksi. Vallankumous oli kuitenkin veretön, mutta paluuta valistuneeseen itsevaltiuuteen ei enää ole.

Eli edelleenkään en tiedä mitä mieltä olen. Mutta tänään ymmärsin, että alkoholi on nauhoitus.

maanantai 21. toukokuuta 2007

NUKAHDUS

Vajoan

Kompastun


Liukastun

Horjahdan

Uppoan

Nukahdan

Mutta kenties huomenna
Pinnalle pulpahdan

Hyvää yötä ja k

SUOMALAINEN MIES

Panettaa,
Vituttaa,
Suu napsaa.
Olutta se haluaa,
Sitä myöskin saa

Paskattaa,
Krapulaa,
Janottaa.
Kahvia ja ruokaa,
Tupakkaa

Mutta joskus sentään helpottaa,
Jälkeen rakastelun
Kanssa rakastetun
Silloin sanoa saa
Ihana on rakastaa

Pian kuitenkin unohtaa,
Nukkumaan

1994 PIKKUVELI TARKKAILEE SINUA

Hei tyttö,

Tahtoisitko tavata päättävän elimeni
vanhan vireän ystäväni
nuoremman veljeni
itseni ikäisen
suoraselkäisen
Päättäjän riippumattoman
itsenäisen
Tuhdin tuomarin lahjomattoman
Vanhan tuttavan
Pojan pienen kuoleman
Jorman
Tahtoisitko kokea pienen kuoleman
Kostean kookkaan unelman
Annan sen,
vuoksi rakkauden
Hyvällä, en rahalla
Ei millään pahalla

VARO(itus pojille)

Varo viisaita naisia

He tietävät mitä haluavat
He sinut omaksensa ottavat

Varo kauniita naisia

He sinua käyttävät
He sinulle näyttävät

Varo aikuisia naisia
He sinua ymmärtävät
He lävitsesi näkevät

Varo rakastuneita naisia
He sinua imartelevat
He sinut tuhoavat

Varo kaikkia naisia
He ovat samanlaisia
He ovat naisia

Tykkää tytöistä

Monikulttuurin hinta

Monen näköistä saldoa on tälle projektille laskettu.

Virallista hintaa ei taida tähän löytyä. Hurjimmat väittävät että 15% Ruotsin kansantuetteesta ja 80 % Oslon neitsyistä kuluu tähän ihanuuteen. Lähikoulussani puhutaan kahtakymmentä kieltä, mutta opetetaan vain kahta vierasta (suomi, ruotsi). Jotenkin tuntuu että Suomessakin on miinus saldon merkkejä näkyvissä. Mutta en voi todistaa oletustani.

Toinen äärilaita väittää että ilman tätä ihanuutta talous romahtaa ja mummot jäävät hoidotta, kulttuuri köyhtyy, kansainvälisyys katoaa ja suvaitsevaisuus surkastuu. Inhoja juttuja toki nämäkin. (Sveitsi, Tanska ja Japani varoittavana esimerkkinä.)

Minä kuitenkin lupaan virallisesti (anonymiteetin suojasta toki) että, hoidan itse vanhukseni ja lapseni. Ja että en valita vaikka palkkani ostovoima puoliintuu. Ja puolitan kasvihuonekaasujeni määrän. Mikäli Suomi valitsee köyhän ja kaidan monokulttuurisuuden tien. Viihteeksi riittää Kalevala ja Väinö Linna, humppa ja tanhu, kossu ja kessu.

Olihan se toki köyhää jos koulussani puhuttaisiin kahta kieltä ja opiskeltaisiin kahtakymmentä. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että selviäisimme siitäkin.

perjantai 18. toukokuuta 2007

Sankareita - on heitä

Olin vaahtosammuttimenkokoisesta aina armeija ikään koukussa supersankareihin. Pientä poikaa viehätti mahdollisuus vetää trikoot ylle ja käydä yön hämärässä käydä nakkaamassa nekkuun pahoja ihmisiä (Teräsmies). Vähän isompaa poikaa viehätti ujouden ja heikkouden voittaminen, vaikeuksien kasvaminen aikuisuuteen, tyhjästä ilmestyvien uusien voimien hallinta (Hämähäkkimies) tai raivonhallinta (Hulk). Hormonien tultua kuvaan viehätti supersankarimaailman vahva naiskuva yhdistettynä tiukkoihin asenteisiin ja vähäisiin asusteisiin (Ryhmä-X). Myöhemmässä vaiheessa hiukan nihilistisemmät pahuuden, yliluonnollisuuden, uskonnon, vigilancen ja väkivallan kuvaukset viehättivät (Daredevil, Elektra, Tuomari, Judge Dredd). Viimeinen vaihe oli hiukan älyllisemmät ja taiteellisesti kunnianhimoisemmat kovissa kansissa julkaistut Graphic Novels tyyppiset pohdinnat hyvästä ja pahasta, oikeudesta ja omankäden oikeudesta, lain ja velvollisuuden ristiriidasta, koko sankaruuden olemuksesta. (Frank Miller Batman-Yön ritari).

Batmanin hahmon muutos aikojen läpi kuvaa hyvin yhteikunnan muutosta viimeisen 60 vuoden aikana.
40-luvulla Batman oli aktiivinen kansalainen ja poliisien auttaja muuttuen 50-luvulla salapoliisiksi, 60-luvun alussa korruptiota vastaan taistelevaksi riippumattomaksi toimijaksi, kostajaksi ja kuusikymmenluvun lopun TV;ssä camp vitsiksi. 70-luvulla mukaan tulivat nihilismi, väkivalta ja aktiivinen viranomaisten vastustaminen ja sosiaalinen tiedostaminen. 80-luvun alussa ei sarjakuvalla ollut juurikaan lukijoita ja oikeuksia myytiin piirrettyihin ja viihde elokuviin halvalla. Lehti sekoili lopettamisen partaalla, yrittäen kaikkea säilyäkseen hengissä, kung-fu genrestä vampyyreihin. Lopulta silloin vielä nuori lupaava sarjakuvan tekijä Frank Miller sai aiheen käsiinsä. Myöhemmin Millerin kultainen kosketus on huomattu. (Robocop, Sin City, 300, Elektra). Millerin kaupalliset ja taiteellisestikin tunnustettu nykyisin laajemminkin. Fasismi, rasismi ja sovinismi syytösten saattelemana. Mielestäni Miller ei ole mitään näistä, hän uskoo vain ihmiseen, mielummin yhteen kuin massaan. Ja Sankareihin.

Jostain syystä muistin juuri nyt Frank Millerin Batman sarjakuvan ja hämmästelen kuinka oikea osunut kuvaus nykymaailmasta tuo 80-luvun "lähitulevaisuus" onkaan.

Juonesta lyhyesti;

Mainoskatkojen pätkimä loputon uutistulva raiskauksista, ryöstöistä ja kadut omistavasta nuorisosta ja järjettömästä pahuudesta herättää kuolemaa odottavan viinahöyryisen vanhuksen sisällä asuvan ”sankarin” tai riivaajan. Ja Lepakko palaa kaduille huomatakseen, että pahuus on muuttunut nuorentunut ja vahvistunut. Muutaman (nautinnollisen) "pahikselle turpiin" yön jälkeen hän huomaa, että myös poliisi, media ja yhteiskunta on muuttunut. Mielisairaala on "parantanut" ja yhteiskunta armahtanut vanhat psykopaatit. Kukaan (paitsi rikosten uhrit ja tavalliset kansalaiset, vanhat poliisit) ei enää halua sankareita, kukaan ei saa enää olla parempi kuin muut. Televisio kertoo, supersankaruus provosoi kansalaistottelemattomuutta ja superrikollisuutta. Sankareita ei tarvita. Pahuuskaan ei ole enää samanlaista, ennen ryöstäjä halusi ruokaa ja rahaa, nyt nautintoa itselleen ja tuskaa muille.

Sarjakuvan henkeä salpaavimpia kohtauksia on kun Batman palauttaa perusarvot paikalliselle nuorisolle purkamalla heidän johtajansa kappaleiksi. Kadut rauhoittuvat. Tässä yhteydessä tulee mieleen "zero tolerace" keskustelut New Yorkissa, jonka esikuva lepakkomiehen Gotham City on, samoinkuin Teräsmiehen Metropoliksen. Metropolis on unelma ja Gotham City painajainen. Mutta siinä missä Teris pelastaa maailmaa, batmanille on aina riittänyt pari lähikorttelia.

Poliittinen paine kaupungissa kasvaa, psykiatrit puhuvat, media vaikenee (sankaritarinoita ei sallita) ja lopulta vanha poliisi päälikkö vaihtuu nuoreen feministiin joka ylhäältä käskytetään pysäyttämään vigilantti. Kaupunki kuitenkin muuttuu ja tavalliset ihmiset alkavat nousemaan vastarintaan terrorille, rikokselle ja pelolle. Lopulta ylin johto ei halua maahan epävakautta, kun on vaalivuosikin ja paikalle kutsutaan viranomaisten nöyrä ikuinen palvelija salaa, hiljaisuudessa ja viranomaisten ohjauksessa sankaroiva Superman(Teräsmies).

Loppu yhteenotto on klasikko, mutta loppujen lopuksi on kyse siitä ollako mies vai ollako dhimmi. Pitääkö yksilön toimia kun systeemi ei pysty. Ja mitä on olla mies.

Sarjakuva vilisee viitteitä vanhoihin tarinoihin, jos lapsena luit supersankaritarinoita kannatta tämä lukaista vielä viimeiseksi. Mikäli inhoat sarjakuvaa, on tässä hienoja psykiatri, sensuurikohtia, jotka ovat tuttuja tämän päivän Suomesta ja maailmasta.

"Kosto ei ole oikeutta", "Kovat otteet hyvän puolesta synnyttävät pahaa", "kukaan ei saa olla parempi kuin muut", "paha on vain hyvän projektio", "paha voi parantua, kun se ymmärretään" ja "ei ole pahaa". Kaiken yläpuolella sykkii media 10 sekunnin uutisineen jotka eivät kerro mitään pahan syistä tai edes seurauksista. Ja psykiatreista ja yhteiskuntatieteilijöistä jotka tekevät kaikesta pahasta kollektiivista massaa.

Otsikon mukaan sankareita on vielä, ihan aikuisten oikeesti.
On ihmisiä jotka uivat vastavirtaan ja jakavat mielipiteensä, havaintonsa ja päätelmänsä muille. Näin monet tekevät ja se on oikein. Mutta jos uskaltaa tehdä näin omalla nimellään ja kasvoillaan ilman maskia ja viittaa, se on sankaruutta. Nykyiset sankarini asuvat blogosfäärissä. Tai Amerikassa, koska Euroopassa sankarit on kielletty.

http://www.jpost.com/servlet/Satellite?cid=1178431592731&pagename=JPost%2FJPArticle%2FShowFull

Sitäpaitsi Miller kirjoittaa taas Batmania, "Al-Qaida saapuu Gotham Cityyn", odotan jännityksellä. Ehkä hyvikset voittaa edes saduissa.

keskiviikko 16. toukokuuta 2007

Keski-ikäisen haikea haiku

haikea huoli tuulesta muuttuvasta
uutiset uudesta ajasta
epäilys etelän myrskystä

vieraantuminen omasta kylästä
kangistuminen omaan kieleen
viha vaihtuu synkkään mieleen

tunne omien arvojen alasajosta
kotimetsän avohakkuusta
harmi halkaistusta kelo halosta
pelko nousevasta puolikuusta
tieto syödyistä siemenperunoista
puhkaistuista säästöpossusta
lainasta lapsiltani

tunne tukahdutetusta tervapadasta
vivahde vanhasta viinasta
silmät sokeana vaihtuvasta valosta
pelko pellavapäiden puolesta
raivona rakkaiden tähden
kerron heille
mitä menetimme

ihmeissään uusista ihmisistä
huoli hauiksen haihtumisesta
vitsaus vaivaavasta vatsamakkarasta
tunne katoavasta voimasta
päättyvästä ajasta
viha viedyistä asioista

mutta,

hiuksia hampaita ja runoja
päässä vielä muutama
arpia sielussa ja ruumiissa
Kaikki minun omia
turvana tunne olemisen oikeudesta
tieto tarpeellisen tekemisestä
oikein tehdyistä asioista

Tukena tuttuja tavaroita
omia tiloja avaroita
pihalla tähti ja koivu
itse ansaittua omaisuutta
omassa kolossa kotimaassa
ystävien ympäröimä
rakkaiden kanssa

minä kuulun tähän

jäykistyvä selkäruoto
ei taivu ajan tuuleen
eikä tämä mieli muutu
koska ei minulta mitään puutu
ja minä muistan mistä tulin
ja miksi teen

lauantai 12. toukokuuta 2007

ISÄN INFARKTI MAAILMANLOPUN ALLA

Nuori mies katsoo vaan
Itsensä tuhoavaan
Maailmaan

Paha tuuli puhaltaa
Kuolemaa
Se maailman tuhoaa

Iso sade synkistää
Näkymää
Silmät pimentää

Vihainen aalto murentaa
Reunamaa
Se alta hajoaa

Kivettynyt vanha maa
Vajoaa
Alta katoaa

Mutta maailmanloppu löytyikin lähempää
Unohdin ajatella omaa elämää
Kaikkea tärkeää
Unohdin katsoa omaa isää

Väärä veri kuluttaa
aorttaa
Suoni puhkeaa

Väsynyt nuori sielu valittaa
pahaa maailmaa
Huutaa Jumalaa
"Isä minun joka olet taivaassa"

perjantai 11. toukokuuta 2007

My name is Doctor, Doctor Doctor

Paljon uusia käviöitä laskurin mukaan. Tervetuloa.

Tapahtunut tähän mennessä;
Tuhlaajapoika joka ei uskonut opettajaa, mutta muisti isin opetukset seikkaili Helsingin yössä tuhlaten kovalla työllä ansaitsemiaan rahoja. Oli iloa, ehdistusta ja eripuraa. Alkoholi muutti alfauroksen beettakansaliseksi. Mies oli seota tullessaan hulluksi. Mies kirjoitti edellämainituista asioista runoja.
Isän kuolema teki hulttiosta miehen ja mies löysi Naisen yhdessä he lisääntyvät. Mies huomasi että asiat hoituvat kun niitä hoidetaan ja muuttui konservatiiviksi.

Mies näki, että näin on hyvä.

Onnellinen mies katsoi ympärilleen ihmetellen, oudot ihmiset kävelevät minun kylässäni? Taivaanrannassa näkyy savua ja tuuli nousee. Linnut laulavat vielä, mutta lentävät matalammalla kuin aikaisemmin. Typeryys, itsekkyys, ahneus ja nautinnonhalu ovat muodissa. Valtionradiossa kerrotaan että kaikki on hyvin, mutta en usko. Kierretyään Eurooppaa mies uskoo että asiat ovat yksiselitteisesti menossa vituilleen. Polittinen korrektius ei salli nimittää syyllisiä.

Mies näki, että tämä on paha.

Siitä tämä blogi kertoo;

  • Tämä blogi on matkakertomus mitättömyydestä kohti keskinkertaisuuta
  • Tämä blogi on kasvukertomus ihmelapsesta oudoksi aikuiseksi.
  • Tämä blogi on kehityskuvaus vapaamielisestä vainoharhaiseksi.
  • Tämä blogi on ugrilaisuuden ylistys ja rakkauden tunnustus isänmaalle.
  • Tämä blogi on yritys elvyttää kalevalainen runoperinne.
  • Tämä blogi on ylistys normaaliudelle, tavanomaisuudelle, työlle ja keskiverrolle. Mutta myös nuoruudelle jonka pitää joskus päättyä, mieluiten aikuisuuteen.
  • Tämä blogi on perustuslain 12 pykälän tarkoittamaa itseilmaisua. Isoveli tulisi pikaisesti vaihtaa pienempään
  • Tämä blogi on rakkauden tunnustus, Suomelle, suomalaiselle perheelle, suomalaiselle miehelle, suomalaiselle naiselle. Erityisesti Minun perheelleni, minun naiselleni ja minun naiseni miehelle.
  • Tämä blogi on pieni pala totuuden tavoittelua ja symbolinen vastalause valheelle ja sensuurille (jotka ovat muuten sama asia).
  • Tämän blogin vanhat runot kertovat peruskoulun lyttäämästä pikkumiehestä joka löysi pojan sisästään. Nämä vanhat runot ovat korahduksia alfauroksen taantumasta beetakansalaiseksi, varoituksia viinan kiroista. Krapulapäivän oivalluksia ilman oikeinkirjoitusta.
  • Kun taas nämä uudemmat kirjoitukset ovat kaipausta tähän aikaan jota elämme ja jonka menetystä saatamme jonain päivänä vielä ikävöidä.

Kun viisaus voitaa järjen ja totuus poliittisen korrektiuden tämä blogi suljetaan tarpeettomana eli jatkan vielä muutaman viikon.

keskiviikko 9. toukokuuta 2007

Hyvää yötä

-hyvää yötä
-hyvää yötä, yksi juttu vielä
-Okei, mutta vaan yksi juttu
-mikä on tupen rapinta.
-tupenrapina ? kai se on vähän niinku riita tai selkäsauna...
-mikä on selkäsauna ?
-ööö, kai se on vähän niinku tukkapölly..
-mikä on tukkapölly ?

Ehkä maailmasta ei sittenkään ole tullossa pahempi paikka. Ja ehkä nykylapset eivät tiedä maailmasta enempää kuin edelliset.

Hyvää työtä isi.

tiistai 8. toukokuuta 2007

ERILLISSOTA ESPOOSSA

Kun me tapasimme
Sukupuolten välisen sodan aloitimme
Surutta rajat raudoitimme

Sä olit suuri ja mahtava
Minä pieni ja puolueeton
Sulla ylivoima valtava
Minulla alue koskematon

Sä kaikella voimalla hyökkäsit
Minut yllätit
Minä yksin hoitelin yksitoista
Mutta sä olit kahdestoista
Haavoituin
Antauduin
ja avauduin
ja nyt "karjalani" kuuluu vain sinulle

Välirauhan solmimme
ja YYA;n sovimme
ja raunioista sodan sukupuolten
Nousi ihminen
Kokonainen
Tai oikeastaan kaksi
Ja rauha meidän elinajaksemme

KANTAPÖYTÄ ASTUJAN JALKAPUUN JATKE

Tuli sisälläni
aivan kuin isälläni

se satuttaa
yhä uudestaan
käskee ottamaan
ja jatkamaan
vanhaa tarinaa
aina vaan

otan ensimmäisen
ja tunnen sen
vaikutuksen

otan toisen
ja unohdan sen
mitä ajattelen

otan kolmannen
ja muista en
kuka olen

otan neljännen
ja tiedä en
otinko viidennen

tuli sisälläni
se on elämäni
tuskin sitä kannattaa
viinalla sammuttaa
ja vaikka yrittää
mies sammuu hiillos jää

Eräänä aamuna heräsin
Muistikuvat keräsin
Huomasin
Lopultakin
Tulen tukahdutin
Unelma kuoli jäi elämä
Ja minun tuli kylmä.

Nyt kanssa toisten
Kaltaisteni loisten
Kuljen etsien
toisen ihmisen
lämpöä hakien
Unelmia varastaen
Toisia tuhoten

Teille vai meille ?

TAJU

Pienet pojat huusivat
"verta ja luuta"
Ja vuosia myöhemmin tajusin
Että he olivat oikeassa

VELI MITÄ TAPAHTUI

Kun ystävän nykyisin kadulla kohtaa
häntä nainen taluttaa, johtaa

Kun kysyn, mitä tapahtui veli ?
"Se tuli ja imarteli,
nättejä puhui, suuteli.
Sanoi, että rakastaa
mua vaan.

Lupautui tarvittaessa antamaan
ja että vapautta saan
jos tarviin vaan
Vaan ei kuitenkaan,
kerran pääsin huulille roiskaisemaan,
kerran vaan.

Ensiviikolla kihlataan
ja joulukuussa kastetaan.
Nyt yhdessä asutaan,
vuorotellen tiskataan
tai ei oikeestaan,
minä yksin vaan.

Sitten tyttö kiskaisee hiasta
Puhuen sovinisti siasta.
Sinne menee veli entinen
ennen vapaa ihminen.
Häntä tunne enään en.
Vaan tytön sisästä
johtuen isästä
Kasvaa alku uuden miehen
joten veli, älä jätä puolitiehen.
Kasvata hänestä vapaa kotka,
Eikä rampa sotka.
joita me ollaan, veli
Sillä minutkin vosu imarteli.

YHDEN ILLAN ANATOMIA / ELÄMÄÄ YRJÖNKADULLA

Kymmenen tuntia kapakassa
Iloisena istumassa
Kymmenen tuoppia jaloa juomaa
Hyvää oloa sen tuomaa
Kolme hyvää ystävää
Pala hyvää elämää
Ei mitää tärkeää
Ei tehtävää

Yksitoita tuntia kapakassa
Hulluna humalassa
Kaksitoista tuoppia tummaa
Kinastelua kummaa
Seurassa kahden kusipään
Minä vain kaiken selvästi nään
Minä pystyn ymmärtämään
Alan selittämään
Suunnitelmaa
Ratkaisevaa
Ei kuuntelijaa

Kaksitoita tuntia kännissä
Oksentamassa kusirännissä
Kuudestoista liikaa oli
Vaikutti alkoholi
Katosivat kaverit
Poistivat portsarit
Loppuivat tupakit
Aamulla kertoivat "nukahdit"

PEHMOMIEHEN PALAPELI

Palapeliä kuuden kulmapalan
Käsineet kädessä kokoan
hikoan
Taivas on yhtä helvettiä
Pitääkin ison miehen pelehtiä
Leikkiä

Kyllä esileikki käy työstä
Totean tästä yöstä
G-pistettä etsin
käsin hikisin
Vaikka himosta vikisin

Pidätin
Kaikkeni yritin
Temppuni näytin
Apuvälineitä käytin
Itseni ylitin
Vaan onnistunut ei
Joku palapelistäni palat vei
Ja sä sanoit hei,
ei koolla ole väliä
voimmehan aina olla ystäviä

EKA, TOKA, KOLMAS,... KERTA

Nyt kerron traumasta
jonka sain hillosaumasta
Olin nuori vuosiltani
mutta paksu varreltani
Palasin retkeltä kostealta
Kun aivan sattumalta
Törmäsin naiseen ihanaan
ehkä vähän lihavaan
Huomattavasti vanhempaan
silti niin upeaan
Rasvaiseen unelmaan.
Hän pyysi iltakahveelle
Kuulosti se valheelle
Kuinka oikeassa olinkaan
Eihän siellä kahvia ollutkaan
Ei ollenkaan
Oli vain yksiö likainen
Nainen nauroi kuin mielenvikainen
oven takanaan lukiten
Valot sammuttaen
Kuinka saatoinkaan unohtaa
Mitä isot pojat opettaa
Et näyttää saa
Ensikertaa
En uskaltanut pyytää, en kysyä
Pelkäsin käsirysyä.
Mutta aivan pyytämättä
Ilmeenkään värähtämättä
Hän poistui vaatteistaan
Sanomatta sanaakaan
hän levitti haaransa
paljastaen salansa
Asetuin viereen makaamaan
Pyrkien pelkoni salaamaan
Kättä alaspäin ujutin
karvoituksen sivutin
alapäätä rapsutin
sen kostutin
Onnistuin päälle kierähtämään
ja loppu sujui kuin itsestään
Jälkeen usean uusinnan
Kotia kohti kiiruhdan
Puhelin numerot vaihdettiin.
Pari kertaa soitettiin
Kunnes päätin niin
Vaihtaisin nuorempiin.
Unohdettiin.
Tunsin oloni likaiseksi ja pieneksi
mutta myös mieheksi

Ai missä trauma ? Odotat sitä lukija suotta.
Joskus vaan vituttaa, kaikesta aikaa kolkyt vuotta.

JANO

Jano on rakkauden puutetta
(enjuo) kokis kasvisuutetta
ja ainoa aito asia
on sun riemurasia

Olut on mallasuutetta
mutta siitäkin on puutetta
en lasia kallista
sillä se on niin kallista

ja väli sun isovarpaiden
on parempaa kuin juoma jumalien.

UUSSOVINISMIN ALKEET

Mieheksi ei synnytä
Vaan kasvetaan
Sitä ei ymmärretä
Kun meitä kasvatetaan

Koulussa jo opetettiin
Sovinismi lopetettiin
Tytöt ja pojat ovat samanlaisia
Eivät miehiä ja naisia

"Anteeksi, mulla on erektio"
Oli ensi reaktio
Miehen suomalaisen
Kohdatessaan tasa-arvo naisen
jos tässä jokin vika
olet sovinistisika

Vaan tajusin äkkiä
On nainen ihminen
Vailla kiveksiä
Siksi kateellinen

Olen mies, raakalainen
jos joskus epäilen
Se syytä on kasvatuksen

RUIKUTTAMATTA

En tiedä, en välitä, en käsitä,
en ymmärrä
mutta on minullakin oikeus olla täällä.

En voi, en osaa, en halua, en pysty, en kykene
mutta on minullakin mielipide.
Tilanne on jo päällä.

En saa,
En osaa,
Ei minulla asiaa
Anteeksi, että olen ole-massaa

Jumalavita veli, älä ruikuta!
Tiedän, välitän, käsitän, ymmärrän, voin, osaan, haluan,
pystyn, kykenen ja saan
Osaan

Mitä vaan (tarvitaan)
On fyysistä kuntoa (suhteutettuna keski-ikään)
Tervettä itsetuntoa (paljon, niin ikään)
Kykenen rakastamaan (Sinua vaan)
ja tappamaan. (jos tarvitaan)

En pyydä sua kuuntelemaan,
minä sanon vaan.
Mä oon kova jätkä.

HAAVEITA JA HERMOROMAHDUKSIA

En minä mitään toivonut
Ja unelmani on toteutunut

olen itseni unohtanut
ja vitun turhautunut

Sinä riman korkealla asetit
ja sen tyylillä tiputit

Itsesi Satutit
Itkit ja unohdit

Ja molemmilla on orpo olo

TÄNÄÄN TÄSSÄ

Huomenna,

Muutan tän
Elämän
Itseni yllätän

Huomenna,
Katsastan maailman
Pallon avaran
Valloitan

Huomenna,
Löydän sen
Tarkoituksen
Pienen ihmisen

Tänään,
Kiitän
ja käsitän
Minä ymmärrän
Minulla on jo tarpeeksi
En mitään pyydä anteeksi
Olen valmis kuolemaan
Taikka sata vuotta jatkamaan
Miksi itseään huijaamaan
Huomisella jota ei tullutkaan
Ei koskaan

lauantai 5. toukokuuta 2007

N * * * *R I

Hän tuli kaukaa ja on mielestäni nyt väärässä paikassa.

Hänen oudot tapansa hämmentävät minua.

Hän haisee pahalle.

Hänen tulisi pysyä rajan takana.

Suurin osa Suomalaisista vihaa häntä.

Olen oppinut kuitenkin myöhemmin pitämään hänestä.

Hän on naapuri.

perjantai 4. toukokuuta 2007

1984 -2007

1984

Suomalainen jääkiekko on nousussa. Palkataan psykologinen konsultti tukemaan valmistautumista.
Rentoutusharjoitus. Pään tyhjennys. Ei omia ajatuksia.

Psykologi sanoo; Kuulet minun ääneni, vain minun ääneni
-Me ollaan hyviä, tosin amatöörejä
joo
-Me ollaan valmiita kansainväliseen kohtaamiseen.
joo
-Me ollaan yksi joukkue
joo, tosin noi Helsinkiläiset on perseestä
-Me voitetaan alkusarja
joo, tai ainakin mennään jatkoon
-Me voitetaan Ruotsi
JOO !
-Me voitetaan Kanada
joo ?
-Me voitetaan Olympia kultaa.
Pilaileeko tuo ?
-Me voitetaan Neuvostoliitto
Haista vittu, herää pahvi.

2007

Suomalaisten kansallismielisyys on nousussa. Palkataan vähemmistövaltuutettu tukemaan valmistautumista.
Rentoutusharjoitus YLEHS tyhjentää pään. Ei omia ajatuksia.
Puumis sanoo; Kuulet vain minun ääneni

-Me ollaan hyviä ihmisiä, tosin kollektiivisesti syyllisiä.
joo
-Me ollaan valmiita kansainväliseen kohtaamiseen.
joo
-Me ollaan yksi joukkue
joo, tosin noi ruåttinkieliset on perseestä
-Me autetaan kaikkia
joo, tai ainakin YKn suositusten verran
-Meillä ei sorsita ketään
JOO !
- Lakupekka ja neekerinsuukot kiellettävä
joo ?
- Mustalaisia sorretaan työelämässä
Pilaileeko tuo ?
-Me sensuroidaan netti
Haista vittu, herää pahvi.

torstai 3. toukokuuta 2007

Minuuttirun0

puumalaiset opettaa ei saa arvostella ainoaa
oikeaa johtajaa
eikä piirtää kuvia jotka tuottaa huvia
eikä nettiin kirjoittaa
eikä muutenkaan kyseenalaistaa
uskoa oikeaan joka totuuden osoittaa
uskokaa hämeenantilaan asiantuntijaan
ainoaan

valistu
anna muille tilaa
ja alistu
älä muiden uskoa pilaa
kirkkokin kannattaa
toisin kun kuin sanassa sanotaan
kaikkea vapaampaa
Jeesuskin syrjään siirretään
ei se häiritse enää ketään
saa tuomiokirkkokin purkutuomion
kun moskeijan avajaiset kerää mediahuomion

arvojohtaja vaikenee
ei hallitus mitään tee
tätä maata johtaa uus
poliittinen korrektisuus

kaikkialla näkyy uus
moninainen moniosaamisuus
lehdessä kulttuurien rikkaus
kadulla joukkorikastus
lehdessä värikäs rakkaus
kadulla lapseen sekaannus
todellisuus on tiedotusta värikkäämpää
ei ole aika entinen
etkö sitä todella nää
raiskaus ei ole enää uutinen
kulttuuri asuu välimeren eteläpuolla
kaduillemme väriä kaivataan
no nyt on väriä tuolla
vaan kuka punaiset lätäköt siivoaa

Uussuomalaiset muistakaa,
työvoimapulaan ratkaisua hakemaan
vaikka itä-afrikkaan
miljoona ainakin tarvitaan,
niin onni kaikkia odottaa,
ei kukaan saa turvapaikkaa evätä,
eikä Suomeen sopeuttaa,
täytyyhän pakolaisen levätä,
islamisaatiota nopeuttaa.
Toimeentulosta ei ole huolta
Seuraa vain rajalta nuolta
omaan lähiöön
alle lautasantennin
tuttuun älämölöön
rakennat alakulttuurin
joka sitten ympäristöä rikastaa
sossusta siihen rahat saa

Suomalaiset muistakaa
ei saa nuivia
jos toinen käyttää huivia,
eikä saa vierasta vieroa
täytyy ystävyyttä hieroa,
se on selvä pläkki
naisen päälle kuuluu säkki
ei saa leimata ihmisryhmiä
ei saa kertoa vitsejä tyhmiä,
ei saa neekeriä neekeriksi sanoa
ei tummaa tuntomerkiksi anoa.
ei saa sorsia lokkeja
eikä kiusata kebab kokkeja

Ruuassakin jotain vikaa
eikä saa syödä sikaa
koiratkin voi lopettaa
koulussa täytyy opettaa
kun historia uudelleen kirjoitetaan
afrikkaa ei saa riistää tai raastaa
ei maasta karkottaa (yksitäistapaus) saastaa
suomalaisia yhdistää
lapsia ryhdistää
syyllisyys
isättömyys
Eihän Ville oo mistään kotoisin
sen kertoo jo väri vaaleakin
Voi tuota oudon väristä lasta
höpöttää Kelevalasta


EU kin ohjeistaa
täytyy maanviljelys lopettaa,
ei saa savua tuottaa,
eikä jaloviinaa juottaa
ei saa taloa lämmittää
ei urheilua jännittää
ei saa lippua liehuttaa
kansallistunnetta kiehuttaa
ei saa kyseenalaistaa vanhaa vainoa
vaikka uudemmista puhe olisikin joskus kainoa
joku voi pahastua, jos vielä jatkat
parempi opetella uudet faktat

mutta hei,
ongelmat ratkeaa
kun monikulttuuriin uskotaan
ja ruvetaan entistä paremmaksi
EU nettomaksajaksi

keskiviikko 2. toukokuuta 2007

Nettisensuurista

Olen asunnut suurimman osan elämästäni neliökilometrin alueella.

Villit varhaisaikuisuuden vuoteni vietin kivikaupungissa, mutta palasin lapsuusseudulle aikuistuttuani. Onneksi ehdin ostaa omakotitalon ennen hintojen nousua.
Asun omakotitalo nukkumalähiössä. Lapsien tultua elämänkuviot ovat olleet aika pienet.
Työ, lapset ja koti.

Lähiö jossa asun on ollut aina turvallinen. Suurimpia rikoksia ovat olleet omenavarkaudet. Lauantai iltaa riehakkaasti viettäneet on voinut kesyttää sanomalla heidän nimensä.

Parin kilometrinpäässä on toinen lähiö, isompi ja edullisempi. Se rakennettiin 70-luvulla ja siellä on aina ollut paljon vilkkaampaa. Meillä oli kuitenkin yhteinen koulu ja toimeen tultiin. Ostarilla oli juoppoja. Jos jotain isompaa sattui poliisi kävi noutamassa vanhat tutut ja tapaus oli selvitetty. Lapset saivat liikkua vapaasti ostamassa irtokarkkia tai hengailemassa kirjastolla. Lähiövalaille ja metsienmiehille sattui joskus jotain.

Viimeisen viiden vuoden aikana, on tapahtunut jotain ihan muuta.

Ensimmäinen oire oli kun jouduin apteekkiin Olympialätkän semifinaalin aikana. Ostoskeskus oli ymmärrettävästi tyhjä ja asiointi kävi nopeasti. Ostoskeskuksen liepeillä oli iso joukko ihmisiä jotka ihmettelivät missä kaikki ovat. He olivat pelokkaita ja eksyneen näköisiä.

Hämmästys 1 oli Suomessa on ihmisiä jotka eivät tiedä talviolympialaisista.

Toinen oire oli ensimmäisen tason (uhri itse kertoi) juorun kuuleminen, 14-vuotiaasta raiskausten yrittäjästä, joka päivisin ahdisteli lastenvaunujen kanssa liikkuvia äitejä.

Hämmästys 2,3 oli 14-vuotias raiskaaja, uhreina äidit lastenvaunujen kanssa.

Kolmas oire oli tihenevä uutisointi "keski-ikäinen mies versus nuorisojoukko" yhteenotot.

Hämmästys 4, selvinpäin omassa lähi kaupassa käyvä aikuinen mies ei ole turvassa.

Neljäs oire oli vartiat, koulussa, kaupassa, kirjastossa.

Hämmennys 5, vartioita miksi ?

Viides oire oli raiskaukset, ei enää lähiövalaita, vaan työmatkalaisia, koulumatkalaisia.

Hämmennys 6, kuka tahansa, missä tahansa ?

Kuudes oire oli sen paremman alueen lasten katoaminen sen "huonomman" alueen koulusta. Hinalla millä hyvänsä. Vaikka koulussa oli nyt mahdollisuus kuulla yli kahtakymmentä kieltä.

Hämmennys 7, miksei minun kouluni kelpaa enää minun lasteni kavereille.

Seitsemäs oire, tiedän uhrin, tapaus uutisoitu aluelehdessä.
12- vuotiasta tyttöä oltiin lähestytty käskyllä "anna pyöräsi" ja kun tyttö oli kieltäytynyt hänet oltiin pahoinpidelty.

Hämmennys 8, viha 1.

Jatkan listaa joskus toiste.
Nyt joka viikko jotain, mitä aiemmin ei ollut. Luen Hesaria, mitä oikein on tapahtumassa. Mikä on muuttunut. Ei selitystä, yleensä ei edes tapahtumia. Luen nettiä ja löydän yhden mahdollisen selityksen.

http://mikkoellila.thinkertothinker.com/?m=200612

Kirjoittaja vetää huumorilla ja huonolla maulla. Yleistäen ja kärjistäen. En allekirjoita kaikkea mitä hänen kirjoituksissaan sanotaan.
Mutta hän sanoi jotain tärkeää mitä en mistään muualta ole löytänyt "Jokainen kulttuuri on tietynlaisten ihmisten tuottama ja ylläpitämä."

Minun nukkumalähiöni on muuttunut, johtuisiko se siitä, että ihmiset ovat muuttuneet.

Haluan saada kaiken tiedon miettiessäni miten muutos minun "kylässäni" pysäytetään ja käännetään. Nettiä ei tulisi sensuroida.